Keittiön kalusteet ja lattian laatoitus

Suunnittelussa kannattaa kiinnittää huomiota kalusteiden sijoittelun lisäksi myös mekanismeihin. Esimerkiksi kuvissa näkyvissä Keittiö.netin laatikoissa ja ovissa käytetään tarpeen mukaan kaasujousilla toteutettuja iskunvaimentimia.

Kun raskaat valurautaiset keittoastiat on kätevää sijoittaa alalaatikostoihin, niille tulee helposti niin paljon painoa, että ilman iskunvaimennusta kiinnitykset väsyvät hyvinkin pian.

Nykyisin ollaan menossa siihen suuntaan, että keittiökalustemyymälöistä on tulossa kokonaisvaltaisia sisustusliikkeitä, joista saa perinteisten kaapistojen lisäksi myös laatat ja kodinkoneet.

Myymälöiden yhteydessä on avarat näyttelytilat, joissa on nähtävissä valmiiksi toteutettuja ratkaisuja.

Lattialaattojen kiinnitys

Lattialaatta oli valettu jo useita kuukausia aikaisemmin. Sen kosteus oli ennen työn aloittamista mitattu ja todettu riittävän alhaiseksi. Keittiön kohdalla oli valajien jäljiltä pieni patti, joka hiottiin tasaiseksi, kaikki liima-aineet saatiin siten pois ja sen jälkeen se praimeroitiin. Tasoite valittiin huolellisesti juuri laatoituksen alle sopivaksi. Tasoitteen vetolujuuden on oltava niin suuri, etteivät laatat ala myöhemmin irtoilla.

Laattajako suunniteltiin sellaiseksi, että laatan sauma ei mene missään kohdassa lähelle kaapistojen sokkelia. Näin mahdolliset epäsuoruudet saumassa eivät pääse korostumaan läheisen sokkelin takia. Työn helpottamiseksi lattiaan ammuttiin ritsilangalla ruudukko, jossa kukin ruutu on 3 x 3 laatan kokoinen. Laatat ovat kooltaan 30 x 30 cm.

Laatat kiinnitettiin saneerauslaastilla. Se levitettiin pitkällä hammaslastalla, jossa on 9 mm korkea piikki ja 6 mm raot hampaiden välillä. Laastin sekoittamisessa on muistettava noudattaa tarkasti valmistajan ohjeita. Näissä on eroja, jotkut liukenevat helpommin, toiset vaativat enemmän sotkemista, mutta lähes poikkeuksetta satsin on annettava seistä ensimmäisen sekoituksen jälkeen 10 - 15 minuuttia ja sen jälkeen sekoitettava nopeasti uudelleen, ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön.

Laastia ei kannata levittää lattialle enemmän kuin ehtii kiinnittää sen aukioloajan puitteissa. Jos sen pinta alkaa nahkoittua, laattoja ei kannata yrittää kiinnittää siihen - se tuntuu pitävän, mutta ajan mittaan ikävyyksiä on vuorenvarmasti tiedossa.

Laattojen paikalleen panossa oma nyrkki on ehkäpä paras työväline. Laatta isketään paikalleen muutamalla voimakkaalla kumauksella ja sen jälkeen sitä vielä hiukkasen hierotaan voimakkaasti alustaansa. Tartunnan pitää olla 100 %. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ensimmäinen laatta irrotetaan tilapäisesti sen jälkeen, kun se on ensin kiinnitetty, sen takasivun pitää olla kokonaan laastin peitossa.

Saumasta pursunut laasti poistetaan heti vaikkapa pahvinpalasella. Laatan pinnalle jäänyt laasti pyyhitään heti pois märällä rätillä. Jos se pääsee kuivuessaan jämähtämään siihen kiinni, sen poistaminen jälkikäteen on käytännössä mahdotonta. Tätä puhdistusta on tehtävä koko ajan työn edetessä. Laatoituksen edetessä sitä ei enää yletä tekemään.

Rivin tultua valmiiksi seinästä seinään sen suoruus tarkastetaan pitkällä linjaarilla, jonka avulla se vielä tarvittaessa painetaan suoraksi. Pelkkiin ritsilangoilla ammuttuihin apuviivoihin ei kannata luottaa - nehän ovat kuitenkin vain apuviivoja.

Ennen saumausta laatoituksen on annettava kuivua tällaisen ison laatan kohdalla olosuhteista riippuen 3 – 5 päivää. Jos laatat ovat karkeapintaisia, kuten nuorten keittiössä, ne kannattaa sivellä ennen saumausaineen levitystä vaikkapa parafiiniöljyllä, ettei se pala niihin kiinni. Hommassa on omat konstinsa, joten sitä kannattaa kokeilla ensin piiloon jäävillä lattian osilla, vaikkapa niillä, jotka tulevat jäämään kaapistojen alle. Tärkeintä on välttää öljyn valumista saumoihin; sinnehän saumausaineen pitääkin tarttua.

Kaapistojen kokoaminen ja kiinnitys

Kaapistot saa tietysti kotiin valmiiksi koottuinakin, mutta tässäkin kätevä voi säästää rahaa ja koota ne itse. Työ on helppoa ja sopii kokemattomallekin. Kukin paketti sisältää kaiken yhteen kaappiin tarvittavan tavaran ja selkeät ohjeet, se on koodattu ja samat numerot löytyvät suunnittelijan piirustuksista, joten harhaan ei pitäisi joutua.

Paketteja tulee aikamoinen kasa. Ei kannata avata kuin yksi kerrallaan ja koota se heti, etteivät eri pakkauksiin kuuluvat osat pääse sekoittumaan. Toinen etu on se, että paketissa tavarat vievät huomattavasti vähemmän tilaa kuin purettuina - työskentelytilaa jää paljon enemmän.

Seinistä on tutkittava sopivat kiinnityspisteet. Ulkoseinäelementit ovat joskus hankalia, sillä niissä ei aina ole vahvikkeita yläkaappien kiinnittämistä varten. Tässä on eroja talotehtaiden välillä - toisissa on kiinnitysvahvikkeet valmiina, toisissa ei.

Ensin koottiin ja kiinnitettiin alakaappien rungot ja sen jälkeen yläkaapit. Tässä tapauksessa Reiska teki alakaapeista ensin parin kaapin "nippuja, jotka kiinnitettiin kokonaisuuksina. Ne mitattiin täsmälleen vaateriin oikeille paikoilleen ja ruuvattiin kiinni seiniin. Kaapistoissa käytetään nykyään usein säätöjalkoja, joiden avulla on helppo tehdä millintarkkaa työtä.

Yläkaappien pitämiseen seinällä kiinnitystyön aikana on parikin konstia. Varsinkin yksin tekevän on helpointa käyttää telineitä, mutta kun apuna on kaveri, on ehkä kätevintä kiinnittää seinään tilapäisesti suora apurima kannattamaan kaappien takareunaa paikallaan. Teki kummin hyvänsä, väli ala- ja yläkaappien välillä on mitattava tarkasti ja muistettava ottaa siinä huomioon alakaappien päälle aikanaan tulevan pöytätason paksuus.