Kirill Shevchenko ja hänen ystävänsä olivat uurastaneet vuoden ja pistäneet rahojaan likoon saadakseen hävikkiruokaa välittävän sovelluksensa markkinoille, mutta juuri ennen sen julkistusta erotettu entinen toimitusjohtaja julkaisi oman sovelluksensa – vastaavalla toteutuksella.
Syntyi mediamyrsky, jossa ajatuksen kehittelijöitä haukuttiin vain hitaiksi. Se johti kaveriporukan hajoamiseen, vararikkoon ja burn outiin.
Tuomion saanut Tuure Parkkinen kertoo MTV Uutisille, miten asia hänen mukaansa meni.
– En ole päättänyt, valitanko tuomiosta vielä, mutta se on hyvin mahdollista, Parkkinen toteaa.
Lue koko juttu: Yrityssalaisuuden rikkomisesta tuomittu start up -mies MTV:lle: ”En olisi uskonut, että tällaiseen ajojahtiin lähdetään"
Ruoka-alan start up -yrityksen ResQ Club Oy:n perustaja ja entinen toimitusjohtaja Tuure Parkkinen tuomittiin perjantaina ehdolliseen vankeuteen Helsingin käräjäoikeudessa. Oikeus katsoi Parkkisen rikkoneen yrityssalaisuutta.
Tuomio liittyi puhuttaneeseen tapaukseen, jossa Parkkisen syytettiin varastaneen konseptin Lunchielta, jossa hän oli ollut toimitusjohtajana ja josta hän joutui epäluottamuslauseen jälkeen lähtemään.
Kun tapahtumat tulivat julkisuuteen, kuultiin myös Parkkista puoltavia puheenvuoroja: eihän ideoita voi varastaa.
”Olimme innoissamme Tuuresta”
Huhtikuussa vuonna 2015 Kirill Shevchenko alkoi kehittää ensimmäistä start upiaan yhdessä ystäviensä kanssa. Porukka oli tehnyt aiemminkin ohjelmistoratkaisuja asiakkaille ja nyt heillä oli oma idea: puhelinsovellus, jonka kautta voisi tilata itselleen halvalla ravintoloiden yli jääneitä annoksia silloin, kun sellaisia olisi tarjolla.
He viettivät tyypillistä start up -elämää ja suuri osa ajasta kului toimistolla innokkaasti ajatusta kehitellen – Shevchenko palvelumuotoilijan ja luovan johtajan roolissa.
Pian rahoituskin varmistui. Sijoittajien kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että varsinaiseen yrityksen perustamiseen ja sen viemiseen markkinoille tarvittaisiin toimitusjohtaja. Joku, jolla olisi kokemusta byrokratiassa ja yrityksen raha-asioiden hoitamisessa.
Neuvonantajat esittelivät muutamia vaihtoehtoja ja porukka päätyi Parkkiseen: hänhän oli saman ikäinen ja vaikutti saman henkinen kuin muutkin start upissa.
– Tiesimme hänen meriittinsä ja sen, mistä hän oli peräisin. Olimme tosi mielissämme ja innoissamme siitä, että näin kova tyyppi tuli tekemään kanssamme tätä hommaa, Shevchenko muistelee.
– En usko, että neuvonantajat olisivat millään tavalla voineet olettaa, että tämä tyyppi tekisi näin.
Sijoittajat antoivat epäluottamuslauseen – ”Olimme noloissamme”
Pian yhteistyö alkoi kuitenkin tökkiä. Uuden toimitusjohtajan työn tuloksia ei Shevchenkon mukaan oikein näkynyt, mutta start upissa ajateltiin, että ehkäpä on vaan liian varhaista. Haluttiin luottaa siihen, että toimitusjohtaja tekee kyllä hommansa.
Ensimmäiset epäilykset heräsivät Parkkisen laatimasta Tekes-apurahahakemuksesta, jossa yrityksen konseptia kuvailtiin erikoisella tavalla.
– Tuli ensimmäistä kertaa ajatus, että hän oli ymmärtänyt ihan väärin koko konseptin. Hän puhui meistä vähän kuin tällaisena Pizza Onlinena, vaikka ajatuksemme oli ihan erilainen, Shevchenko selittää.
Lue myös:
Puhelimet apuna ruokahävikkitaistossa – ylijääneitä ravintola-annoksia parilla eurolla
Kohuttu ruoanpelastuspalvelu laajenee – jo yli 5000 käyttäjää
– Hän halusi myös olla kaikessa mukana ja tehdä kaikkien asioita. Olimme ratkaisseet jo joitain kysymyksiä ja päättäneet siitä, miten ne hoidetaan, mutta hän nosti niitä kysymyksiä uudelleen tapetille.
Asia ohitettiin ja tilanne kärjistyi vasta myöhemmin samana vuonna sijoittajapalaverissa, jossa Parkkinen keskittyi Shevchenkon mukaan epäoleellisuuksiin ja sai osakkaat epäileviksi.
Parkkinen kirjoittaa blogissaan ryhtyneensä vain selvittämään erilaisia mahdollisuuksia kehittää toimintaa yhdessä asiakkaiden kanssa, kuten start upin toimitusjohtajan kuuluukin. Sijoittajat ja neuvonantajat olivat kuitenkin tyytymättömiä ja antoivat hänelle epäluottamuslauseen.
– Emme ottaneet erottamista itse mitenkään tapetille. Olimme itse vähän noloissamme siitä, että asia oli mennyt näin.
Parkkiselle tämä oli hänen blogissaan kertomansa perusteella järkytys. Hän aneli saada jäädä mukaan vaikka heikommilla ehdoilla, mutta tähän ei suostuttu.
ResQ Club julkaistiin juuri ennen Lunchieta
Kehitystyötä jatkettiin ilman Parkkista. Puolisen vuotta tapahtuneen jälkeen porukka varasi mökin saattaakseen ensimmäisen version sovelluksesta, Lunchiesta, julkaisuvalmiiksi.
Muutamat sattumukset hidastivat julkaisua hieman: yksi koodareista oli Slushissa bailattuaan katkaissut kätensä ja joutunut olemaan poissa hommista muutaman kuukauden ajan.
Asialle voitiin kuitenkin jo nauraa ja kaikki olivat lähdössä mökille hyvillä mielin. Tarkoitus oli syödä hyvin ja alkaa sitten hommiin. Ruokapöytään tuli kuitenkin epämiellyttävä puhelu.
– Neuvonantaja soitti operatiiviselle johtajallemme Niko Vähäkuopukselle, että olemmeko nähneet mikä tällainen ResQ Club on.
Yrityksen nettisivu avattiin ja mökkiläiset huomasivat, että jopa Lunchiessa suunniteltu slogan oli viety. ”Almost a free lunch” oli Shevchenkon mukaan vain muotoutunut sanoiksi: ”almost a free dinner.”
Lunchiessa tiedettiin, että vaikka vastaavia ideoita oli ollut aiemmin ympäri maailmaa, heidän ratkaisunsa oli ollut täysin uniikki. Se, että konsepti, joka oli näin lähellä heidän omaansa slogania myöten, oli perustettu Helsinkiin, herätti heti epäilykset.
– Kun menimme katsomaan, kuka tämän on perustanut, se oli ex-toimitusjohtajamme. En voi edes kuvailla sitä oloa. En voinut uskoa todeksi, että näin voi käydä.
”En muista, mistä olisi tullut noin täysvaltaisesti paska fiilis”
Shevchenko kertoo pistäneensä Manowaria soimaan ja yrittäneensä rohkaista porukkaa, mutta kaikki ottivat tilanteen hyvin raskaasti.
– En muista, mistä olisi tullut noin täysvaltaisesti paskaa fiilistä. Oli odotettu vesi kielellä, että pääsemme julkaisemaan tämän jutun ja jengi pääsee näkemään, miten siisti tämä idea on.
Ja kuten Shevchenko sanoo, juuri niin kävi. Hurraahuudot korjasi vaan joku ihan muu kuin ajatuksen alkuperäinen kehittäjä. Moni lehti kirjoitti ResQ Clubista ja somessa kirjoitukset keräsivät tuhansia tykkäyksiä sekä satoja tsemppauksia ja kehuja kommenttikentissä.
Pian Lunchie tiedotti, että ResQ Club on kopio heidän vielä julkaisemattomasta tuotteestaan. Vastaanotto tuntui Shevchenkon mukaan jäätävältä.
– Kaikki sanoivat, ettei ideaa voi omistaa. Oletettiin, että olemme myöhästyneet hommamme kanssa ja että kilpailija ehtikin ensin markkinoille. Mutta se ei mennyt niin. Se meni niin, että entinen toimitusjohtajamme oli kavaltanut kaikki suunnitelmamme ja strategiat ja kaikki, mitä olimme aikoneet tehdä, Shevchenko puuskahtaa.
– Emme olisi edes osanneet pelätä, että hän olisi ryhtynyt tällaiseen, emmekä tehneet siksi korjausliikkeitä tai muuttaa strategiaa. Teimme samaa tuotetta, jota hän tiesi, että teemme.
Parkkinen on blogissaan kirjoittanut, että tarkoituksena oli näpäyttää sijoittajia, jotka olivat halunneet hänet ulos projektista. Raskaammin kärsi kuitenkin Lunchie.
Ystäväporukka hajosi
Start up -elämästä tuli jotain hyvin muuta kuin se unelma, jollaiseksi Shevchenko oli sen kuvitellut. Sijoittajia oli vaikeaa saada, kun kilpaileva tuote julkaistiin ensin ja yhtiöiden ympärillä pyöri mediamylläkkä.
– Emme pystyneet tekemään niitä asioita, joita olimme suunnitelleet ja jouduimme hirveässä paniikissa keskittymään kaikkeen muuhun kuin itse palvelun parantamiseen.
Paine ja yhtiöön kohdistuva arvostelu oli niin suurta, että Lunchien perustajienkin välit alkoivat tulehtua. Ilmapiiri muuttui epäluottavaiseksi ja syyllisiä etsittiin.
– Oli vaikeaa pitää päätä kylmänä, kun meitä haukuttiin koko ajan. Etenkin, kun unelmat olivat juuri muuttuneet täysin. Se oli vaikeaa aikaa.
Porukka palasi pyörittämään alkuperäistä yritystä, jonka kautta he olivat tehneet ohjelmistoratkaisuja ja josta idea Lunchieen lähti. Velkoja jouduttiin kuitenkin maksamaan takaisin ja työstä tuli hyvin raskasta.
– Se päättyi minun osaltani burn outiin ja siihen, että graafinen suunnittelijamme löysi hyvän duunipaikan, jonne lähti. Nyt olen palannut kouluun ja yrittänyt hoitaa sitä loppuun.
Tuomio kaksi vuotta myöhemmin
Oikeusjuttu tuli vireille vuonna 2016 pian ResQ:n julkaisemisen jälkeen. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Parkkinen tuomittiin yrityssalaisuuden rikkomisesta.
Talouselämä kirjoittaa, että hän oli oikeuden mukaan kopioinut salassa pidetyn konseptin ja hyödyntänyt tuotekehitystietoja ja -suunnitelmia omassa liiketoiminnassaan.
Vaikka Shevchenkolla ei ole enää siteitä Lunchieen, tuomio tuntuu kovin kaivatulta päätökseltä.
– Muistui mieleen kaikki se, mitä olimme tehneet. Kaikki yhteiset hetket ja muu. Tuntui kuin kivi olisi lähtenyt harteilta.
– Minulle touhu oli ollut alusta asti unelmaa, että pystyy rakentamaan oman jutun yhdessä frendien kanssa.
Päivitys 20.2. klo 17.40: MTV Uutiset ei tavoittanut Parkkista kommentoimaan tapausta ennen jutun julkaisemista. Lisätty Parkkisen kommentit ja linkki juttuun.
Oikaisu 21.2. klo 17.36: Tuure Parkkinen on ResQ Clubin perustaja ja entinen toimitusjohtaja, ei toimitusjohtaja.