Kehitysvammainen ja -vammaton kohtaavat kaveritoiminnan kautta

Oletko yksinäinen, kaipaatko uutta kaveria? Ystävä voi joskus löytyä yllättävästä paikasta – esimerkiksi kaveritoiminnan kautta.

Kehitysvammaisten Tukiliiton Best Buddies -kaveritoiminnasta kuka tahansa jo 15 vuotta täyttänyt voi saada uuden ystävän. Projektipäällikkö TaruOulasvirta kertoo, että toiminnan ideana on löytää kehitysvammaiselle vammaton ystävä, jonka kanssa viettää aikaa ja tehdä tavallisia asioita.

Best Buddiesin nettisivuilla on kaverilomake, jonka sekä kehitysvammainen että -vammaton kaverinhakija täyttävät.

– Kysymme siinä perusyhteystietojen ja muiden lisäksi myös kaverinhakijan luonteenpiirteitä, harrastuksia, ja sitä, onko ihmisellä toiveita kaverin suhteen, millaista kaveria haluaisi. Luemme lomakkeet ja katsotaan sillä tavalla, että millaiset kaverit olisivat sopivia toisilleen, Oulasvirta kuvaa.

– Toisella kaverilla on kehitysvamma ja toisella ei. Kaverit ovat keskenään samaa sukupuolta, suunnilleen samanikäisiä, ja heillä on joitain samoja kiinnostuksenkohteita.

Oulasvirran mukaan kavereita hakevat kaikenikäiset ihmiset. Vammattomia miehiä kaivattaisiin kavereiksi enemmän, sillä Oulasvirran mukaan vammattomista kaverinhakijoista suurin osa on naisia. Muuten edustettuina ovat kaikenlaiset ihmisryhmät.

– Kaverinhakijoissa on opiskelijoita ja työssäkäyviä ihmisiä, on perheellisiä ja on ihmisiä, joilla ei ole omia lapsia. Osalla on kokemusta vapaaehtoistoiminnasta entuudestaan, osalla taas ei ole. Toimintaan ovat sinänsä kaikki tervetulleita, jos on aikaa uudelle kaverille ja kiinnostusta tutustua. Se on se tärkein kriteeri, että on sitä vapaa-aikaa ja intoa, se on tärkeää.

Mukana on eri tavalla kehitysvammaisia ihmisiä. Oulasvirran mukaan toimintaan pääsemiseksi ei tarvitse kertoa lääketieteellistä diagnoosiaan, vaan kysymykset keskittyvät käytännön asioihin.

– Kysellään, onko ihminen miten itsenäinen, onko käytössä omaa puhelinta, kuinka itsenäisesti liikkuu, missä asioissa tarvitsee avustusta. Jos lähtee esimerkiksi kaverin kanssa kaupungille, niin kuinka se käytännössä tapahtuu, Oulasvirta sanoo.

– Joillakin voi olla kehitysvamman lisäksi erimerkiksi liikuntavamma ja joku apuväline käytössä, suurimalla osalla ei ole mitään liikuntavammaa, mutta sitten tarvitsee tukea nimenomaan yhteydenpidossa tai tapaamisten sopimisessa. Kiinnitämme sellaisiin käytännön asioihin huomiota, että se olisi mahdollisimman toimiva kaveruus molempien kavereiden näkökulmasta. Emme kysele mitään diagnoosia tai keskity siihen, millainen kehitysvamma ihmisellä on.

Kaveruus "päättyy" määräajan kuluttua

Best Buddies -kaveritoimintaa on Suomessa tällä hetkellä Tampereen seudulla ja pääkaupunkiseudulla. Kaverit asuvat yleensä samalla alueella, jotta kyläileminen sujuisi vaivattomasti ja mahdollisimman edullisesti.

– Emme maksa tässä vapaaehtoistoiminnassa kenellekään mitään kulukorvauksia. Jos kaverit lähtevät toistensa luokse ja haluavat kyläillä, niin katsotaan, ettei olisi kovin pitkä se matka ja että pääsee suhteellisen edullisesti julkisilla kulkuvälineillä, Oulasvirta sanoo.

Yksi ihminen voi saada kerralla yhden Best Buddies -kaverin. Toiminta on määräaikaista: jos tänä keväänä lähtee mukaan ja löytää sopivan kaverin, kaveritoiminta kestää vuoden 2012 loppuun.

– Jos aloittaa keväällä, kaveruus kestää vuoden loppuun. Jos aloittaa syksyllä, se kestää toukokuun loppuun. Käytännössähän se on puolesta vuodesta vuoteen pisimmillään se kaveritoiminnan kausi.

Kaveruus siis "päättyy" määräajan kuluttua. Tämän jälkeen kaverit juhlivat päättäjäisiä, ja jokainen osallistuja saa osallistumistodistuksen. Mutta hetkinen: täytyykö kaveri sitten hyvästellä ikiajoiksi?

– Sen jälkeen kaverit voivat tietenkin päättää, jos he haluavat jatkaa yhteydenpitoa. Ilman muuta se sopii meille! Jos haluaa, voi hakea uutta kaveria itselleen, tai voi lopettaa kaveritoiminnan kokonaan, jos tuntuu siltä, ettei halua enää osallistua, Oulasvirta sanoo.

Hän laskee, että karkeasti ottaen puolet Tampereen ja pääkaupunkiseudun kaveripareista jatkaa toistensa ystävinä jo toista tai kolmatta kautta.

– Meillä on mukana kaveripareja, jotka ovat aloittaneet vuonna 2009. Joka kerta kun heille soittaa ja kysyy, että haluatteko jatkaa toimintaa, hakea uutta kaveria vai lopettaa toiminnan, niin he ovat sanoneet että he haluavat jatkaa saman kaverin kanssa. Siinä vaiheessa se on enemmän kuin tällaista järjestettyä toimintaa se heidän kaveruutensa.

Kaveruuden päättyminen ei ole maailmanloppu

Entä, jos kaverin kanssa ei synkkaakaan? Voiko kaveria vaihtaa?

– Jos tuntuu siltä, että kaveri ei ole sopiva ja kaveritoiminta ei ole mukavaa, niin toiminnan voi päättää jo ennen sitä virallista kauden päätöstä. Sitten voidaan sopia kummankin kaverin kanssa, että olisiko kivempaa että jos haetaan uutta kaveria, Oulasvirta sanoo.

– Joskus käy niin, että toinen kavereista voi huomata, ettei tämä olekaan mun juttu. Esimerkiksi elämäntilanne voi myös muuttua, tapahtuu paljon sellaista että ihminen muuttaakin muualle opiskelemaan tai töihin, että sitten ei ole aikaa sitoutua toimintaan. Kun tämä on vapaaehtoistoimintaa, niin totta kai osallistumisen pitää aina olla vapaaehtoista ja lähteä omasta halusta. Ei ole maailmanloppu ollut onneksi kenellekään se, että se kaveritoiminta on keskeytynyt ennen sitä virallista päätöstä!

Ihan kaikkia jännittää alussa

Uuden ihmisen tapaaminen on aina jännittävää, ja kehitysvammaiselle nuorelle se voi olla vielä jännittävämpi kokemus. Kaveritoiminnan avulla toisensa löytävät ystävykset tapaavatkin ensimmäisellä kerralla virallisessa aloituskoulutuksessa. Apua saa paikalla olevilta työntekijöiltä, joten yksin ei tarvitse tutustua ja keksiä jutunaiheita.

– Aloituskoulutuksessa kaverit saavat toistensa yhteystiedot, ja siellä yhdessä jutellaan siitä, että koskas he meinaavat ensimmäisen kerran soittaa toisilleen ja mitä he voisivat ensimmäisellä tapaamiskerralla tehdä. Me työntekijät olemme siinä alussa jeesaamassa, Oulasvirta kuvaa.

Aloituskoulutuksessa on ensin noin tunnin mittainen virallinen osuus, joka on hieman erilainen vammattomille ja kehitysvammaisille kavereille. Koulutuksessa käydään läpi kaveruuden pelisääntöjä.

– Sitten kun koulutus on ohi, me lähdetään yhdessä ravintolaan syömään. Se on se paikka, jossa he käytännössä tutustuvat toisiinsa ensimmäisen kerran, Oulasvirta sanoo.

Jos mukaan lähteminen jännittää, ensivaikutelmaa toiminnasta voi hakea ryhmätapaamisesta, joita järjestetään muutamia vuodessa.

– Ja jos tuntuu siltä, että kovasti jännittää, niin kannattaa muistaa että ihan kaikkia jännittää alussa. Se ei sinänsä haittaa mitään, kyllä siitä jännityksestä pääsee, kun tutustuu siihen kaveriin.

"Kavereiden yhdessäolo on hyvin tavanomaista"

Kavereiden pitäisi ohjeiden mukaan pitää yhteyttä kerran viikossa ja tavata pari kertaa kuukaudessa.

– Ja toki se joustaa ihmisen elämäntilanteen mukaan, ja kaverin kanssa voi sopia muunkinlaista aikataulua, jos on kiirettä tai enemmän aikaa käytettävissä, Oulasvirta sanoo.

Oulasvirran mukaan kaverit voivat esimerkiksi käydä leffassa tai kahvilassa tai kyläillä toistensa luona.

– He saattavat yhdessä laittaa ruokaa, leipoa, käydä kävelylenkillä. Eli ideana on se, että he keksivät yhdessä sen tekemisen ja tekevät yhdessä sellaisia juttuja, jotka heitä molempia kiinnostaa.

Oulasvirran mukaan toiminta murtaa ennakkoluuloja. Ihmisillä voi olla esimerkiksi sellainen kuva, että kaveritoiminta on hankalaa ja jäykkää. Lisäksi mieleen voi tulla ajatuksia siitä, mitä yhteistä minulla ja tällä toisella ihmisellä muka voi olla.

– Se, mikä ehkä monesti yllättää ihmiset on, että itse asiassa kavereiden yhdessäolo on hyvin tavanomaista, ihan niin kuin kenen tahansa kaverin kanssa. Ja rentoa. Se ei ole semmoista jäykkää, vaikka lähtökohta on se, että tämä on järjestettyä kaveruutta, että me on sovitettu yhteen nämä ihmiset.

Oulasvirran mukaan moni on saanut toiminnasta ymmärryksen siitä, ettei ihminen ole sama asia kuin kehitysvammansa.

– Kaveri saa sen oivalluksen, että oli ihmisellä kehitysvamma tai ei, niin kaikki ovat ennen kaikkea yksilöitä omine luonteenpiirteineen, harrastuksineen ja kiinnostuksenkohteineen. Se ei ole niin iso juttu, että on kehitysvamma, Oulasvirta sanoo.

– Jos aikaisemmin on kehitysvammaisista ihmisistä miettinyt ensisijaisesti sitä vammaa tai että mitähän se tarkoittaa ja mihin kaikkeen se vaikuttaa, niin sitten ymmärtää sen, että kaverin kanssa löytyy paljon yhteistä ja on samanlaisia unelmia, varsinkin nuorilla ihmisillä tietenkin. Kehitysvamma ei ole niin iso juttu kuin mitä aiemmin on ajatellut tai pelännyt.

Lue myös:

Hyvä ystävä ei käyttäydy näin – lue lukijoiden lista!

MTV3/Helmi

Teksti: Maria Aarnio

Lisätietoa: Bestbuddies.fi

Kuvat: Colourbox, Shutterstock