Muuttuiko paras ystäväsi entiseksi sellaiseksi päätettyänne pistää hynttyyt yhteen? Valitsitko vahingossa kimppakämpän maailman epäsiisteimmän kokkaajan ja raisuimman kuorsaajan kanssa? Vai jouduitko opiskelija-asuntojen arvonnassa ventovieraiden kanssa samaan soluun?
Yhteisasuminen on parhaimmillaan rennon leppoisaa. Illat kuluvat mukavasti, kun ystävät ovat valmiiksi saman katon alla, kuin suuri perhe ympärillä. Mutta aina eivät kemiat kohtaa ja niissä tilanteissa syntyvät tarinat kauhujen kämppiksistä – ne uskomattomimmat jutut, jotka tapahtumahetkellä saavat sapen kiehumaan, mutta joita epäuskoisin naurunpyrskähdyksin vuosien päästä muistellaan.
Siisteys on kaiken A ja O
Jos toinen tahtoisi luututa lattiat kolmesti viikossa ja toisen mielestä kerran kolmessa kuukaudessa olisi sopiva aikaväli, on odotusten yhteentörmäys väistämätön. Siisteys- ja siivousasiat lienevätkin kimppakämppien tyypillisimpiä eripuran aiheita.
– Asuin hetken aikaa kahden pojan kämppiksenä. Ihmettelin heidän epäkäytännöllistä siivoustapaansa puhdistaa lattioita pienellä käsiharjalla ja rikkakihvelillä. Heillä oli nimittäin kyllä imurikin. Sitä ei kuitenkaan käytetty, koska siinä ei ollut pölypussia. Imuri oli kuulemma ollut kaksi vuotta kaapissa hylättynä. Jos asunnossa käveli paljain jaloin, jalat muuttuivat aika nopeasti mustiksi. Toinen näistä tyypeistä oli myös sitä mieltä, että "eihän kukaan enää nykyään silitä", Leena, 30, kertoo ja jatkaa:
