Kauhujen kämppis – lue tarinat

Yhteisasuminen on parhaimmillaan rennon leppoisaa. Illat kuluvat mukavasti, kun ystävät ovat valmiiksi saman katon alla, kuin suuri perhe ympärillä. Mutta aina eivät kemiat kohtaa ja niissä tilanteissa syntyvät tarinat kauhujen kämppiksistä – ne uskomattomimmat jutut, jotka tapahtumahetkellä saavat sapen kiehumaan, mutta joita epäuskoisin naurunpyrskähdyksin vuosien päästä muistellaan.

Siisteys on kaiken A ja O

Jos toinen tahtoisi luututa lattiat kolmesti viikossa ja toisen mielestä kerran kolmessa kuukaudessa olisi sopiva aikaväli, on odotusten yhteentörmäys väistämätön. Siisteys- ja siivousasiat lienevätkin kimppakämppien tyypillisimpiä eripuran aiheita.

– Asuin hetken aikaa kahden pojan kämppiksenä. Ihmettelin heidän epäkäytännöllistä siivoustapaansa puhdistaa lattioita pienellä käsiharjalla ja rikkakihvelillä. Heillä oli nimittäin kyllä imurikin. Sitä ei kuitenkaan käytetty, koska siinä ei ollut pölypussia. Imuri oli kuulemma ollut kaksi vuotta kaapissa hylättynä. Jos asunnossa käveli paljain jaloin, jalat muuttuivat aika nopeasti mustiksi. Toinen näistä tyypeistä oli myös sitä mieltä, että "eihän kukaan enää nykyään silitä", Leena, 30, kertoo ja jatkaa:

– Samaiseen asuntoon muutti jälkeeni chileläinen tyttö, joka ei kuitenkaan kauaa viipynyt hänkään. Toinen kämppiksistä oli varastoinut vanhan jääkaappinsa kellariin ja kun se taas tuotiin takaisin käyttöön, chileläinen oli ensimmäinen, joka sen aukaisi. Sitä ei ollut muistettu tyhjentää ennen kellariin viemistä – ilmeisesti paria vuotta aiemmin. Tyttö oli huutanut suoraa huutoa ja muuttanut seuraavalla viikolla pois.

– Tulin kerran töistä kotiin ja näin jotain mustaa lattialla. Tarkemmin katsoessani huomasin sen olevan leveä vana muurahaisia. Määrätietoisesti ne kulkivat ulko-ovelta kämppikseni lukitun oven alitse hänen huoneeseensa. Kun kämppis illalla vihdoin tuli kotiin, hän ei tuntunut juuri piittaavan koko asiasta. Mutisi vain jotain "ei täällä ole mitään pilaantuvaa". Aamulla muurahaiset olivat vähentyneet, seuraavana päivänä kadonneet, muistelee Mika, 32.

Outoja ruokia

Kun keittiön jakaa itselleen vieraan ihmisen kanssa, pääsee joskus tutustumaan myös mitä erikoisimpiin ruokailukulttuureihin, olipa kyse sitten suomalaisista tai ulkomaalaisista kämppäkavereista.

– Eräällä opiskeluaikojen kämppikselläni oli tapanaan tuoda aina viikonlopun jälkeen koko seuraavan viikon ruoat annospakkauksissa vanhempiensa luota. Mehua pikkupulloissa, valmiiksi tehtyjä voileipiä, banaanitkin yksittäin pakattuina. Niillä hän eli viikon, ei syönyt mitään muuta. Keittiömme oli aivan normaalisti varusteltu ja varsin siisti, siitä ei siis ollut kyse. Samainen tyttö pesi itseään noin tunnin joka ilta, eli ehkä tässä oli jokin hygieniapakkomielle kyseessä. Ironista kyllä, pois muuttaessaan hän ei siivonnut jälkiään, vaan minä sain puhdistella paikat, kertoo 30-vuotias Satu.

32-vuotiaalla Mikalla taas on kokemuksia aasialaisista kämppäkavereista:

– Aasialaiset kämppikset ovat muuten aivan ok, mutta heidän laittamansa ruoat tuoksuvat joskus suomalaisen nenään vähän liiankin eksoottisilta. Sain opiskeluaikoina jasmiiniriisistä tarpeekseni koko loppuelämäkseni, vaikken itse edes syönyt sitä kertaakaan.

Myös Satulla on kokemuksia eri kulttuurien välisistä eroista:

– Olin tutorina ulkomaalaisille opiskelijoille. Tutorin tehtäviin kuului hakea uudet tulokkaat asemalta ja viedä heidät asunnolleen. Erään ranskalaisen solukeittiössä odotti jännittävä yllätys, kun saavuimme sinne ensimmäisenä iltana: itse tehtyjä makkaroita naruilla kaappien ovenkahvoissa roikkumassa ja niistä tippunutta verisen näköistä nestettä lattiat täynnä. Se oli aivan brutaali näky! Ranskalainen oli vain vähän minua järkyttyneempi. Yritin selittää, että eivät nämä mitään perinneruokia ole ja ei Suomessa yleensä tällä tavalla kokata. Myöhemmin selvisi, että yksi solun muista asukkaista oli espanjalainen ja makkarat hänen tekemiään.

Bileitä ja yöllisiä vieraita

Kauhujen kämppis saattaa olla myös aivan normaali ja sosiaalinen tapaus. Mukava, aktiivinen ja pidetty tyyppi, jolla ystäviä riittää. Sosiaalisuudella saattaa kuitenkin olla myös kääntöpuolensa, etenkin kämppiksen näkökulmasta.

– Eräällä kämppikselläni oli varsin vilkas elämä ja ihailija jos toinenkin. Yksi sulhasehdokas murtautui keittiöveitsellä terassimme ovesta sisään mennäkseen odottamaan kämppistä valmiiksi lakanoiden väliin kun hän saapuu iltaluennolta. Eipä sinä yönä nukuttu, he ehkä eri syystä kuin minä, nauraa Satu.

Myös Mika on saanut valvoa kämppiksensä takia:

– Itsekin juhlin aina välillä, mutta eräät kämppikseni järjestämät bileet menivät hieman yli, kun kylpyhuoneen lattia kirjaimellisesti lainehti jostain aivan muusta kuin pesuvedestä. Kämppikseni sentään siivosi.

Teksti: Riikka Krenn

Kuvat: Shutterstock