Yhdysvaltojen presidentinvaaliehdokkuutta tavoitteleva Donald Trump on sekoittanut republikaanipuolueen täysin ja kauhistuttaa äänestäjiä. Niin teki myös Barry Goldwater vuonna 1964.
Demokraattipresidentti John F. Kennedy oli murhattu edellisvuonna ja hänen virkakautensa hoiti loppuun puoluetoveri Lyndon Johnson. Sitten koittivat vuoden 1964 presidentinvaalit jossa Johnson sai vastaansa republikaani Barry Goldwaterin.
Siinä missä Trump on toisen polven kiinteistöyrittäjä, Barry Goldwater oli toisen polven kauppias. Hän joutui 21-vuotiaana perheyrityksen johtoon isänsä kuoltua. Ala oli tavaratalon pito Arizonan Phoenixissa ja lama oli juuri alkanut vuonna 1930.
Goldwater muun muassa vastusti lamaohjelma New Dealia sillä perusteella, että se johtaisi ammattiliittojen nousuun ja korruptioon.
Toisessa maailmanasodassa ansioitunut Goldwater siirtyi republikaanien politiikkaan 1949 kotikaupungissaan Phoenixissa. Teemoinaan kaupunginvaltuustoon nousulle olivat prostituution ja uhkapelien vastustaminen. Ura eteni kuin raketti: jo kolmen vuoden kuluttua Goldwater valittiin senaattoriksi. Kymmenen vuoden kuluessa syntyi presidenttihaave.
Kuullostaako tutulta?
Kuten nyt, vuonna 1964 republikaanipuolue oli pahasti jakautunut. Etelä- ja länsiosavaltioissa jylläsivät konservatiivirepublikaanit ja erityisesti koillisosavaltioissa maltilliset. Konservatiivit ajoiva matalaa verotusta ja pientä liittovaltiokoneistoa, joka puuttuisi mahdollisimman vähän yksilön toimintaan ja liike-elämään.
Goldwater hyödynsi oman aikansa jakoa. Hän oli äkkijyrkän talouskurin kannattaja, kiihkeä kommunismin vastustaja ja ydinaseiden käytön puolestapuhuja, esimerkiksi Vietnamissa. Goldwaterin mukaan Yhdysvaltojen politiikka Vietnamissa oli vailla päämäärää, tietä ja tarkoitusta.
Hän myös lähinnä möläytti, että piilotetaan yksi ydinase Kremlin miestenvessaan. Ku Klux Klan kannatti häntä, kunnes Goldwaterin oli pakko tuomita liike ja kieltää kannatus.
Goldwaterin kampanja republikaanien presidenttiehdokkuudesta oli täynnä populistisia ääri-ilmaisuja. Tunnuslause oli: "Sydämessäsi tiedät, että hän on oikeassa".
Goldwater itse sanoi, että äärimmäisyys vapauden puolustamisessa ei ole pahe ja maltillisuus oikeudenmukaisuuden tavoittelussa ei ole hyve. Hänen mukaansa Yhdysvallat ei ole kaukana sellaisesta moraalisesta rappiosta, joka on romuttanut muita maita, ja nyt olisi aika palauttaa omatunto sekä hallitukseen että amerikkalaiseen elämäntapaan.
Goldwater myös vastusti rotujen tasa-arvoa kansallisen lainsäädännön tasolla ja katsoi että tasa-arvo olisi osavaltiokohtainen asia.
Republikaanit etsivät vastavoimaa Goldwaterille, koska maltillinen kandidaatti Nelson Rockefeller oli menettänyt suosiotaan avioeronsa takia ja Goldwaterin äärinäkemysten koettiin vieraannuttavan äänestäjiä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt ja kesän puoluekokouksessa Goldwater voitti ehdokkuuden selvin luvuin.
Itse puoluekokouksessa konservatiivileiri ja maltilliset haukkuivat toisiaan avoimesti.
Poliittinen Fact-lehti arveli, että Goldwater olisi henkisesti liian epävakaa hoitamaan presidentinvirkaa.
Näin tehdään murskatappio
Goldwater tarjosi itse hyvää kampanjamateriaalia demokraattipuolueelle ja sen ehdokkaalle Lyndon Johnsonille.
Demokraatit tekivät televisiomainoksen, jossa pikkutyttö laskee kukan terälehtiä atomipommin räjähtäessä taustalla. Tekstissä luki: äänestä Johnsonia. Mainos esitettiin vain kerran, mutta se jäi kiertoon paikallisasemille ja historiaan yhtenä ensimmäisistä negatiivisista kampanjamainoksista.
Useissa muissa televisiomainoksissa keskityttiin äänestäjien liikkeellesaamiseen, ajatuksella, että näissä vaaleissa panokset ovat liian korkeat, jotta voisi jäädä kotiin.
Demokraatit puuttuivat myös Goldwaterin lausuntoon siitä, että "voisimme paremmin jos päästäisimme itärannikon kellumaan merelle".
Kun vaalit pidettiin, Johnson päihitti Goldwaterin kirkkaasti, saaden 61 prosenttia äänistä ja 486 valitsijamiestä Goldwaterin 52 vastaan.
Jos tämän vuoden presidentinvaaleissa ovat vastakkain republikaanien Donald Trump ja demokraattien Hillary Clinton, historia saattaa toistaa itseään.
Tai sitten ei.