Kasvavat kaupungit tarvitsevat lisää vettä – varsinkin Oulussa ja Pirkanmaalla: "Oulussa ei ole varavesijärjestelmää"

Vesi ei ole Suomesta loppumassa, mutta suurimmat vesivarat ja asutuskeskittymät eivät välttämättä sijaitse samoilla alueilla.

– Onneksi monet näistä seutukunnista ovat jo tehneet pitkälle tulevaisuuteen tähtääviä vedenhankinnan ratkaisuja, Seppälä sanoo.

Lue myös: Vesiepidemiat voivat lisääntyä, kun sään ääri-ilmiöt yleistyvät – Suomen vesilaitoksilla ei ole varauduttu riittävästi ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin

Pääkaupunkiseutu pärjää vielä pitkään Päijänteen vedellä. Turun seutu taas on varmistanut veden riittävyyden vuosikymmeniksi kaukovedenhankinnan ja tekopohjaveden yhdistelmäratkaisulla.

Haasteellisempi tilanne on Oulussa ja Pirkanmaalla.

– Suomen suurista kaupungeista Oulu on oikeastaan ainoa, jolla ei ole riittävää varavesijärjestelmää tilanteessa, jossa nykyinen pintavesilähde eli Oulujoki muuttuisi jostain syystä käyttökelvottomaksi.

Oulu haluaisi ottaa pohjavettä noin 60 kilometrin päässä sijaitsevilta Viinivaaran ja Kälväsvaaran pohjavesialueilta, mutta paikalliset eivät ole lämmenneet ajatukselle. Pelkona on luontoarvojen heikkeneminen ja se, että maakunnan kasvava keskus vie vedet.

Yhteishankinnassa etuja ja esteitä

Pirkanmaalla vastustus on kohdistunut Tampereen ja Valkeakosken seudun yhdeksän kunnan tekopohjavesihankkeeseen. Sen vaikutuksia Natura-alueiden luontoarvoihin on selvitetty korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Väestöennusteiden valossa jonkinlainen vedenhankinnan yhteisratkaisu vaikuttaisi järkevältä.

– Ei ole ehkä kokonaistaloudellinen eikä vesivarojen käytön kannalta optimaalinen ratkaisu, jos jokainen kunta joutuu hoitamaan vedenhankintansa omin voimin, Seppälä pohtii.

Tampereen vaihtoehtovalikoimaa laajentaa Näsijärven tilan parantuminen, mikä mahdollistaa sen käytön tulevaisuuden varavesilähteenä.

Kasvavien kaupunkiseutujen vedenhankinnan haasteita pitäisi pystyä ratkomaan kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä ja usein tähän pystytäänkin.

Jos jossain kunnassa on hyvät pohjavesivarat muttei paljon kulutusta, voi olla mielekästä sopia niiden hyödyntämisestä laajemmalla alueella. Vaasan visiona on hankkia lisää hyvälaatuista pohjavettä Kurikasta. Seinäjoki puolestaan toivoo saavansa kaukopohjavettä Karvialta.

Suunnitelmia vedenhankinnan varmistamiseksi on siis olemassa, mutta mitä mittavampi yhteishanke on kyseessä, sitä hankalammaksi sen toteuttaminen on käynyt.

– Prosessit ovat tavattoman pitkiä lupakäsittelyineen, valituksineen ja arviointeineen. Jos ennen iso hanke pystyttiin viemään läpi viidessä vuodessa, nykyään menee helposti 15–20 vuotta, ennen kuin se saadaan aloitteesta maaliin.

Lisää puhdistustehoa

Pääkaupunkiseudun väestön ennustetaan kasvavan yli viidenneksellä vuoteen 2040 mennessä, mutta raakaveden riittävyydestä ei tarvitse kantaa huolta. Päijänteessä piisaa vettä, ja Päijännetunnelin välityskapasiteetinkin pitäisi riittää ainakin sadaksi vuodeksi.

Lue myös: Näin laadukasta juomavesi on Suomessa – kahdelta alueelta löytyi terveydelle haitallisia aineita

Päijännetunneli on 120 kilometrin pituinen maanalainen kalliotunneli, jota pitkin vesi virtaa Päijänteestä Helsingin seudulle. Varavesilähteenä on Vantaanjoki.

Puhdistustehoa sen sijaan tarvitaan lisää. Helsingissä Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksella on käynnistymässä perusparannushanke, jonka myötä talousveden tuotantokapasiteetti kasvaa lähes 30 prosenttia vuoteen 2024 mennessä. Vanhankaupungin laitoksen saneeraus ja kapasiteetinnosto valmistuivat jo vuonna 2017.

Lisäksi tutkitaan, voitaisiinko vedenpuhdistuksessa hyödyntää puoliläpäiseviin kalvoihin perustuvaa membraanisuodatusta. Se olisi tehokkaampi menetelmä kuin nykyinen monivaiheinen puhdistusprosessi.

– Ajatuksena on, että prosessi menisi pienempään tilaan, jolloin voisimme puhdistaa vieläkin enemmän vettä nykyisissä laitoksissamme, kertoo vesihuollon toimialajohtaja Tommi Fred Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymästä.

Lisäveden tuotantotarve vähenisi merkittävästi, jos vanhojen verkostojen vuodot saataisiin kuriin. Peräti viidesosa pääkaupunkiseudun verkostoihin johdettavasta talousvedestä vuotaa tänä päivänä hukkaan. Huonokuntoisten putkien uusiminen on kuitenkin hidasta ja kallista.

Vesivarat ja väestö eivät kohtaa

Kansainvälisessä vertailussa suomalaisilla on käytössään valtaisat vesivarat; asukasta kohti laskettuna Suomi on vesivaroiltaan kolmen kärkimaan joukossa maailmassa. Uusiutuvista vesivaroista käytämme vuosittain vajaat kaksi prosenttia.

– Vesi ei ole Suomesta loppumassa, mutta ongelma on siinä, että vesivarat – ennen kaikkea hyvälaatuiset pohjavesivarat – eivät välttämättä ole siellä, missä asutuskeskittymät ovat, Vesilaitosyhdistyksen Seppälä tiivistää.

Pohjavesivarat ovat siis jakautuneet epätasaisesti. Lisäksi esiintymät ovat tyypillisesti pirstaleisia ja pienehköjä ja siten riittämättömiä isojen ihmismäärien tarpeisiin.

Esimerkiksi Varsinais-Suomesta ja pääkaupunkiseudulta puuttuvat mainittavat pohjavesivarat. Suurista kaupungeista vain Lahti on pystynyt suunnittelemaan vedenhankintansa kokonaan pohjaveden varaan.

Varsinkin isommissa kaupungeissa riittävä raakaveden määrä turvataan usein käyttämällä vedenhankintaan pintavettä. Pintavedet ovat pohjavesiä alttiimpia likaantumiselle ja ympäristön muutoksille, joten ne vaativat aina monivaiheisen ja tehokkaan käsittelyn talousvedeksi. Hajakuormitus, rehevöityminen, leväkukinnot ja teollisuuden päästöt voivat vaarantaa pintavesien laadun.

Esimerkiksi Kuopiossa on herännyt huoli Kallaveden vedenlaadun heikkenemisestä Finnpulpin biotuotetehdashankkeen seurauksena.

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävästi vedenhankintaan, vaikkei väestö kasvaisikaan. Varsinkin pienet kunnat pienine vedenottamoineen ovat haavoittuvia sään ääri-ilmiöiden seurauksille. Seudullinen yhteistyö on vastaus näihinkin uhkakuviin.

Karvasta esimakua poikkeuksellisesta kuivuudesta saatiin kesällä 2018, jolloin muutamalla paikkakunnalla oli pulaa pohjavedestä ja veden käyttöä jouduttiin jopa rajoittamaan. Liika märkyyskään ei ole hyvästä; pitkään jatkuvat runsaat sateet saattavat heikentää veden laatua vedenottamoilla.