Kapellimestari Hannu Lintu opettaa, miten tahtipuikkoa käytetään: "Ei se oo rööki" – yksi asia saa muusikon veren kiehumaan

2:18
Kapellimestari Hannu Lintu opettaa tahtipuikon käyttöä toimittajalle: "Ei se oo rööki"

Tietokirjailija Pekka Hako sukeltaa kirjassaan Linnunradalla (Bazar) kapellimestari Hannu Linnun elämään. 53-vuotias muusikko paljasti Viiden jälkeen -ohjelmassa muun muassa, miksi tahtipuikko on hänelle tärkeä esine ja millaiset äänet saavat hänen verensä kiehumaan.

Musiikki on aina ollut osa Hannu Linnun elämää, vaikka tunnustetun kapellimestarin kotipaikkakunta Rauma on ennemmin tunnettu jääkiekosta.

– Minulla oli ihan ala-asteelta lähtien kavereita, jotka soittivat kaikki ja alkoivat jossakin vaiheessa ottaa soittamisen aika tosissaan. Luulen, että olimme toistemme tuki. Emme näyttäneet niin hölmöiltä kuin yksittäisinä muusikonplanttuina, Lintu sanoi Viiden jälkeen -ohjelmassa.

Koulun jälkeen kaveriporukka soitti yhdessä – Linnun ensimmäinen soitin oli piano. Pian muusikonalut alkoivat käydä soittotunneilla Turussa, vaikka se merkitsi koulusta lintsaamista.

Orkesterisoitto astui Linnun elämään kuin vaivihkaa. Musiikkiopistosta soitettiin hänen vanhemmilleen ja kysyttiin, alkaisiko heidän poikansa soittamaan selloa, koska nuoriso-orkesteriin tarvittaisiin sellistejä.

– Kukaan ei kysynyt minulta yhtään mitään. Sitten soitin kahta soitinta, Lintu muisteli haastattelussa.

Ajatus kapellimestariudesta syntyi jo nuorena

Haave tahtipuikkoon tarttumisesta alkoi kyteä, kun vanhemmat veivät nuoriso-orkesterissa aloittaneen Linnun kotimaisille musiikkifestareille, kuten Savonlinnan oopperajuhlille. Elämys sai Linnun tajuamaan jotain olennaista orkesterisoitosta.

– Tuolla montussa on joku tyyppi, jonka olemassaololla on joku merkitys. Tämä ei tapahdu ilman häntä. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun tajusin mitä kapellimestari tekee.

Ajatus painui syvälle takaraivoon, jossa se sai kehittyä.

Muusikonalulle oli selvää hakea ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen Sibelius-Akatemiaan. Korkeakoulussa hän opiskeli aluksi orkesterinjohtoa ja siirtyi vuonna 1992 kapellimestariluokalle.

Vuonna 1994 Lintu voitti Bergenissä Pohjoismaisen kapellimestarikilpailun.

Tahtipuikko on kapellimestarin instrumentti

Kapellimestarina Linnulla ei ole omaa soitinta. Kun muut orkesterin jäsenet ovat soittimillaan fyysisessä yhteydessä äänen lähteeseen, kapellimestari haroo tyhjyyttä. Tästä syystä tahtipuikko on Linnulle tärkeä.

– Olen ajatellut, että tämä on mun soitin, mulla on fyysinen yhteys tähän.

Kaikki kapellimestarit eivät käytä tahtipuikkoja ja osa voi johtaa orkesteria "millä tahansa kukkakepillä". Lintu kertoo, että hänen tahtipuikkonsa on tehnyt käsityönä entinen muusikko, joka elää Yhdysvalloissa Arizonassa.

Tahtipuikko ei ole mikä tahansa kepakko, Lintu sanoo. Vaalea pitkä osa tehdään hiilikuidusta tai puusta ja kädensija on korkkia, jonka sisällä on lyijypaino. Tarkkaan tasapainotettu puikko liikkuu kuin itsekseen ja ikään kuin vie pitelijäänsä.

Vaikka tahtipuikko on Linnulle tärkeä, esine ei ole syypää hänen uravalintaansa.

– En sen takia ruvennut kapellimestariksi, että olisi tosi kiva ottaa puikko käteen. Ei siitä tullut mitään Harry Potter -fiilistä, että otan jonkun tällaisen taikasauvan, Lintu naureskeli.

Elämässä muutakin kuin musiikkia

Hannu Lintu on ehtinyt uransa aikana johtaa useita orkestereita Suomessa ja ulkomailla. Hänet valittiin Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi vuonna 2010. Nyt Lintu on jättämässä toimen. Syksyllä hän aloittaa Kansallisoopperan ylikapellimestarina.

Musiikki on elimellinen osa menestyneen kapellimestarin elämää, mutta arkeen tarvitsee muitakin tärkeitä asioita.

Täytyy olla läheisiä ihmisiä ja koti, joka on ja pysyy työmatkoista huolimatta. Fyysisestä kunnosta on tärkeä pitää huolta, sillä kapellimestarin työ kuormittaa selkää. Työmatkojen vuoksi Lintu on joutunut opettelemaan olemaan paljon yksin. Ajan hän käyttää esimerkiksi lukemiseen.

Viime vuonna lukemista riitti, sillä Lintu valitsi kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan.

Lujat äänet saavat veren kiehumaan

Hannu Lintu kertoo, ettei hänellä ole absoluuttista sävelkorvaa, joka erottaisi kaikki äänet. Hänelle on kuitenkin kehittynyt vähitellen muiden muusikoiden tapaan suhteellinen absoluuttinen korva, joka tunnistaa ääniä ja muistaa sävelkorkeuksia.

Tarkasta kuulosta on toisinaan harmia. Esimerkiksi kadulla metelöivät lumityökoneet tai ravintolassa huutavat ihmiset saavat Linnun näkemään punaista.

– Lujat äänet aiheuttavat lähes aggressiivisen reaktion.

Sen sijaan tavaratalojen taustamusiikki tai lentopelkoisia lentokoneessa rauhoittava musiikki ei Lintua haittaa. Siltä hän kykenee sulkemaan korvansa.

Katso koko Viiden jälkeen -ohjelma MTV-palvelusta.


Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja