Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin rauhanvälittäjäksi nimitetty kansanedustaja Ilkka Kanerva uskoo Venäjän tukeneen hänen valintaansa.
Ilkka Kanerva uskoo aiempien tehtäviensä tasoittaneet hänen tietään Etyjin rauhanvälityksen erityisedustajaksi.
Kanervan toimenkuvaan kuuluu yhteistyö muiden kansainvälisten rauhanvälityksen parissa työskentelevien järjestöjen kanssa sekä parlamentaarisen diplomatian edistäminen.
Kanervaa työllistävät tehtävässä erityisesti Ukraina, Vuoristo-Karabah ja Moldovan Transnistria.
Ilkka Kanerva on Etyjin yleiskokouksen emerituspresidentti.
– Onhan tällaisia asioita tullut jo muutama vuosi ikään kuin tapailtua erilaisissa tehtävissä, Kanerva sanoo MTV uutisten haastattelussa.
"Saamani luottamus heijastuu valinnassa"
Venäjän on sanottu estäneen tiettyjä Etyjin valintoja tekemällä selväksi, keitä se ei halua järjestön tehtäviin.
Esimerkiksi Astrid Thorsin pestin vähemmistövaltuutettuna kerrottiin päättyneen, koska Venäjä ei hyväksynyt jatkokautta.
– Minun tapauksessani tällaista ei ole ollut havaittavissa. Se liittyy ehkä siihen, etten sänntöjen takia voinut jatkaa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen johdossa. Siinä tehtävässä tulin tunnetuksi sekä idässä että lännessä. Koen, että sain siinä tehtävässä luottamusta molemmilta suunnilta, mikä heijastuu nyt tässä valinnassa, Kaverva sanoo.
Vuorovaikutusta ja poliittista dialogia
Kanervan mukaan hänen tehtäväänsä ei ole valmista suunnitelmaa.
– Olemassa olevat kriisit ovat niitä, joihin energia menee. Ne eivät ole helposti ratkaistavissa. Mutta jos emme yritä, ne menevät huonompaan suuntaan. Epäonnimisten jälkeen täytyy koittaa saada myönteistä kehitystä aikaan vuorovaikutuksella ja rauhaomaisilla ratkaisuilla. Kriisejä ei saa päästää laajenemaan, Kanerva linjaa.
On kuultu äänenpainoja, joiden mukaan Venäjää pitäisi eristää enemmän. Kanerva uskoo keskusteluun.
– Edustan sitä linjaa, että pitää olla vuorovaikutusta ja poliittista dialogia. Muuten yhteisten, kestävien ratkaisujen aikaansaaminen ei ole mahdollista. Silloin se edesauttaa voimapolitiikan keinoin käytävää työtä ja se olisi Euroopalle ja Suomelle kohtalokasta. Aina pitää koittaa rakentaa vuorovaikutusta ja löytää ratkaisuja sitä kautta.