Kananmuna on pääsiäisen vanhin ja laajalle levinnein vertauskuva. Se kuuluu vanhastaan kirkolliseen, erityisesti itäiseen ortodoksiseen traditioon. Munan yhteys pääsiäiseen juontaa kuitenkin juurensa aikaan kauan ennen kristinuskoa.
Jo egyptiläiset ja persialaiset värjäsivät linnunmunia kevään kunniaksi ja antoivat niitä lahjaksi läheisilleen elämän uudistumisen merkkinä. Myös monien myyttien, esimerkiksi Kalevalan mukaan itse maapallo on kuoriutunut jättiläismäisestä munasta.
Kaikkien aikojen luultavasti kuuluisin pääsiäismuna tehtiin vuonna 1885. Tsaari Aleksanteri II tilasi silloin Venäjän keisarilliselta jalokivisepältä Faberg lta pääsiäismunan keisarinna Maria Feodorovnalle. Siitä tuli kultasepäntaidon mestarinäyte. Värikkään kuoren alla oli kultainen keltuainen. Sen sisällä oli kana, jonka sisällä puolestaan oli timanttinen keisarillisen kruunun kopio, jossa oli kaksi rubiiniriipusta.
Kanaloiden myötä uusia pääsiäisperinteitä
Suomeen pääsiäisleikit ja -tavat tulivat vasta 1800-luvulla, kun muualla Euroopassa ne olivat olleet tuttuja jo vuosisatoja. Pääsiäismuniin liittyvän tapakulttuurin myöhäinen leviäminen johtui joidenkin lähteiden mukaan pääasiassa siipikarjan vähäisyydestä. Kananmunat olivat tuon ajan Suomessa vielä harvinaista herkkua. Kananhoidon yleistyessä myös pääsiäismunat alkoivat tulla tunnetuiksi. Näin tapahtui ensimmäisenä Karjalassa. Pääsiäismunaperinteemme onkin lähtenyt liikkeelle Etelä-Karjalasta, jossa saatiin runsaasti vaikutteita ortodoksiselta venäläisväestöltä. Muualla Suomessa pääsiäismunat olivat vielä 1800-luvulla tuttuja vain säätyläisille, jotka omaksuivat uusia muoteja Ruotsista ja Keski-Euroopasta.
