Joskus riskinotto kannattaa, ja tämä tarina kertoo yhdestä sellaisesta tapauksesta.
1960-luvun lopussa Ruotsin ilmavoimien koelentäjillä oli visainen ongelma.
Maan päähävittäjätyyppinä oli tuolloin ilmavoimien vuonna 1959 käyttöönottama Saab 35 Draken, omana aikanaan hyvin suorituskykyinen taistelukone, joita Ruotsilla oli ajan saatossa käytössään yli 500 kappaletta.
Tietyissä tilanteissa Draken vain saattoi olla vaarallinen myös omalle lentäjälleen.
Koneen siipien omintakeinen kolmiomuoto, niin kutsuttu kaksoisdeltasiipi, oli altis aerodynaamiselle ilmiölle nimeltään supersakkaus. Siinä korkeilla kohtauskulmilla lennettäessä siiven takaosassaan sijoitetut ohjaussiivekkeet sakkaavat (virtaus irtoaa siiven pinnasta), ja kone tulee alaspäin hieman samaan tapaan kuin syksyinen lehti pudotessaan puusta.
"Kalle, meidän pitää keksiä, miten supersakkaus oikaistaan"
Tilanteeseen ei ollut keksitty sopivaa oikaisutekniikkaa, ja Ruotsi oli menettänyt supersakkauksissa useita koneita sekä lentäjiä.
Sitten ilmavoimien Malmslättin lentotukikohdassa lähellä Linköpingiä sijaitsevan koelentokeskuksen lentäjät turvautuivat sangen rohkeaan menettelytapaan.
– Eräänä päivänä eräs vanhemmista koelentäjistä, Karl-Erik Henriksson, tuli luokseni ja totesi: "Kalle, meidän pitää keksiä miten supersakkaus oikaistaan", muistelee Flygvapnetin ja myöhemmin Saabin tehtaan koelentäjänä toiminut Karl-Gösta Liljekvist artikkelissa Saabin sivuilla.
Tuumasta toimeen. Henriksson ja Liljekvist ottivat Drakenin kaksipaikkaisen C-version, nousivat sillä viidentoista kilometrin korkeuteen ja saattoivat koneen sakkaustilaan. Tämä tapahtui Vättern-järven päällä: lentäjät olivat valinneet paikan tarkoituksella, jotta Drakenin mahdollinen maahansyöksy aiheuttaisi mahdollisimman vähän vahinkoa.