Kaksioremontti - kylpyhuoneen vesieristys

Tekijäksi on syytä valita henkilö, joka on saanut erikoiskoulutuksen joko VTT:n hyväksymältä oppilaitokselta tai aineen valmistajalta ja pystyy esittämään tästä myös todistuksen. Märkätilojen eristäjillä on nykyisin oma sertifiointimenettelynsä.

Vesieristyksessä on aina käytettävä yhden ja saman valmistajan aineita alusta loppuun. Silloin varmistutaan siitä, että aineet sopivat yhteen toistensa kanssa. Jos eristys joskus pettää ja eri vaiheissa onkin käytetty eri valmistajien aineita, takuukysymys saattaa osoittautua hyvin hankalaksi.

Seurantakohteemme, kivitalokaksion kylpyhuone oli kivirakenteinen sekin. Ennen vesieristyksen aloittamista oli tehty alustavat toimenpiteet:

- maalit kaavittu pois
- seinät tasoitettu märkätilantasoitteella
- annettu tasoitteen kuivua
- hiottu tasoitteesta kokkareet pois
- poistettu pölyt

Ensin pohjakäsittely ja nurkat

Vesieristystyön ensimmäinen vaihe on praimerointi eli pohjakäsittely erityisellä aineella, jota käytetään laimennettuna 1:3 puhtaaseen veteen - se on sopiva laimennussuhde kun käsitellään kiviainespohjaa. Levittäminen tapahtuu helpoiten telaamalla. Praimerin kuivumisaika riippuu olosuhteista. Normaalissa huonelämpötilassa, jossa ei ole ilmankiertoa päästään varsinaisen vesieristeen levittämiseen noin puolen tunnin kuluttua. Odotusajan voi käyttää katkomalla valmiiksi oikean mittaiset, pystynurkkiin tulevat vahvikekangassuikaleet.

Nurkkiin vedetään vesieristysmassaa vähän suuremmalla siveltimellä reilu kerros, jolla nauha kiinnitetään seinään. Tässä pitää olla reipasotteinen, ettei massa ehdi kuivahtamaan - nurkkanauha painetaan kiinni heti kun massa on levitetty. Paras työkalu ovat omat sormet (mieluiten suojahansikkaan sisällä) joilla päästään tarkkaan ja hyvään lopputulokseen. Massaa ei tässä hommassa säästellä ja muistakaa - vesieristysmassaa ei saa ohentaa!

Aivan alas asti nauhaa ei kuitenkaan vielä kiinnitetä. Seinän ja lattian nurkkaan pannaan ensin erityinen sisänurkkakappale. Sisä- ja ulkonurkat ovat vesieristyksen kannalta ongelmallisia, ja siksi vesieristysjärjestelmässä on niihin valmiit kappaleet. Aine on samanlaista kuin nurkkanauhakin - vesitiivistä, tavattoman elastista materiaalia.

Vasta nurkkakappaleen kiinnittämisen jälkeen pystynauha vedetään sen päälle ja kiinnitetään. Kun vesi nyt valuu ylhäältä, se juoksee vapaasti alas asti eikä jää killumaan nurkkapalan yläreunan päälle.

Massaa ei saa säästellä
Kun nauhat ja nurkkapalat ovat suorina ja kunnolla paikallaan, vedetään päälle massaa oikein reilulla otteella - nauha ikään kuin laminoidaan kiinni seinään. Sen jälkeen päästään telaamaan massaa itse seinäpintoihin. Iso, paksu sivellin käy myös.

Massaa pitää saada seinään riittävästi. Ohjeen mukaan sitä pitää mennä kahdella vedolla 1,6 kg neliölle . Vain näin voidaan varmistaa se, että kalvosta tulee riittävän paksu.

Vedeneriste ei muuta kuivuessaan väriä. Siksi ensimmäinen kerros vedetään pystysuoraan ja toinen vaakasuoraan: silloin siveltimen tai telan jäljestä näkee, että ainetta on varmasti levitetty joka paikkaan kaksi kerrosta.

Lattiaan eristys vedetään vasta seinien laatoittamisen jälkeen. Tämä siksi, että seiniä laatoitettaessa lattialla kävellään paljon ja silloin on vaarana valmiin eristekerroksen rikkoutuminen.

Nykyisinhän on pidettävä niin sanottua työmaapäiväkirjaa. Siihen kirjataan kaikki alustarakenteet: esimerkiksi vaikkapa "ohutsaumalaastilla muurattu kahitiilirakenne, tiili NN, seinä muurattu X viikkoa sitten, kosteusprosentti Y painoprosenttia." Myös sisäilman lämpötila ja kosteus voidaan kirjata ja ihan kontrollin vuoksi samat arvot ulkoilmasta. Jos oikein tarkkoja halutaan olla, ne voidaan vielä tarkastaa vaikka Ilmatieteenlaitokselta.

Luonnollisesti merkitään muistiin kuinka paljon vesieristettävässä tilassa oli seinäneliöitä ja kuinka monta kiloa tai litraa siihen käytettiin. Vesieristepurkeissa ja kiinnityslaasteissa on sarjatuotantonumerot, jotka kirjataan. Jos ongelmia tulee, tuote pystytään ja tuotantoerä pystytään jäljittämään. Lisäksi voi halutessaan ottaa pinnasta talteen näytepaloja, joista voidaan mitata kerroksen paksuus. Nämä voidaan tallettaa samaan kansioon kuin muutkin dokumentit.