Länsisaksalaissyntyinen Roman Schatz saapui Suomeen vuonna 1986. Hän sopeutti itse itsensä yhteiskuntaan.
– Suomessa ei ollut tuolloin maahanmuuttajakoulutusta. Kävin Helsingin yliopiston päärakennuksessa ja kysyin englanniksi "Do you have any Finnish language classes?"
– Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "No!" muistelee Roman Schatz.
Hän alkoi oppia suomea kaduilla ja kapakoissa.
– Nykyään kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, täällä on vastaanottokomitea vastassa, työryhmiä ja kurssitusta. Silloin ei ollut mitään, mutta se oli hyvä juuri minulle. Se oli sen verran haasteellista, että joko opin tai kuolen tähän. Maksimaalisen rankka koulu.
Tänä päivänä Schatz on tunnettu kirjailija Suomessa, mutta myös kotimaassaan Saksassa. Schatz on julkaissut viisi kirjaa synnyinmaassaan, ja yksi niistä on yltänyt myös bestseller-listalle.
– Olen ollut Saksassa mukana muutamassa keskusteluohjelmassa. Saksassa on tosi pop, kun saksalainen on muuttanut ulkomaille ja vielä pärjännyt siellä. Jos on avannut huoltoaseman Italiassa tai majatalon Kreikassa, saksalaisia haastatellaan siitä, millaista on olla ulkomailla.
Suomi on neitseellinen aihe
Kreikat ja Italiat alkavat kuitenkin olla jo tylsiä saksalaisesta näkökulmasta, toisin kuin Suomi.
– Suomi on eksoottinen, vain harva meistä on tänne eksynyt. Sen takia olen ollut eksoottinen myös Saksassa.
Schatz kertoo olleensa osallisena muun muassa ohjelmassa, jossa esiteltiin kolme ehdokasta, joista kaikki väittivät olevansa kirjailijoita Suomessa. Yleisön piti päätellä, kuka ehdokkaista oli oikea Roman Schatz.
"En kirjoita sakasalaisista"
Schatz on juuri julkaissut tuoreen kolumnikokoelman. Lisäksi hän on julkaisemassa suomenkielisen Berliinin-matkaoppaan. Opas on yleispätevä faktoineen ja juttuineen, mutta siinä näkyy myös Romanin oma maku, tyyli ja vinksahdus.
Saksalaisista Schatz ei kuitenkaan voisi kirjoittaa, sillä heistä on vaikea tehdä paljastuksia.
– Kaikki tietävät jo millaisia me (saksalaiset) olemme. Mutta Suomi on herkullinen aihe, koska se on neitseellinen teema. Kukaan ei tiedä mitään paitsi sen, että täällä on järviä ja metsää.
Takaisin kotimaahan?
Schatzilla on kaksi lasta suomalaisen entisen vaimonsa kanssa – saman naisen, jonka vuoksi Schatz aikoinaan saapui Suomeen. Lapset ovat syntyneet Helsingissä. Schatz päätti jäädä eron jälkeen maahan ainakin siihen saakka kunnes nuorempi lapsi on aikuinen.
– En ollut sellainen ulkomaalainen isä, joka ryöstää lapsensa ja vie kotimaahansa. Saksa on kuitenkin sivistysvaltio, ja meillä on yhteishuoltajuus, joten en voisi edes viedä lapsiani pois ilman heidän äitinsä suostumusta, Schatz painottaa.
Vanhaan kotimaahan ei välttämättä olisi edes helppo palata.
– Tulin Suomeen nuorena aikuisena, 25-vuotiaana. Olen viettänyt tähänastisen aikuiselämäni Suomessa. Työni on täällä, lähes kaikki ystäväni ovat Suomessa, elämäni on Suomessa. Mitä minä tekisin Saksassa? Opettaisin Suomea?
Mutta entä kun lapset ovat isoja, kutkuttaisiko Suomesta lähtö silloin?
– Aina välillä, kun täällä on sää surkeimmillaan ja iskee suurin masennus, mietin pitäisikö minun pakata kamppeet ja lähteä etelään. Mutta olen 25 vuoden aikana rakentanut itselleni elämän, ja Saksassa minun pitäisi aloittaa ihan alusta. Olen kuitenkin jo 51-vuotias, en enää jaksa aloittaa alusta.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer