”Julki tulee viimeinen puukonisku”: Kun nainen pahoinpidellään, esiin nousevat ikivanhat asenteet

Ruotsissa ”naisrauha” turvaa naisten asemaa

Ruotsissa naisiin kohdistuneeseen väkivaltaan tartutaan rikoslaissa nimikkeellä kvinnofrid, naisrauha. Lidman kertoo, että termin historialliset juuret ulottuvat 1200-luvulle asti. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan myös Istanbulin sopimuksessa.

– Ruotsissa ensimmäisiä tunnettuja lakeja olivat juuri naisrauhaa ylläpitävät kuninkaalliset lait 1200-luvulla. Lailla pyrittiin suojelemaan naisia erityisesti seksuaaliselta väkivallalta.

– Nykyisessä kvinnofrid-rakenteessa tunnistetaan ja tunnustetaan se, että erityisesti lähisuhdeväkivalta on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan merkittävin muoto länsimaissa. Ja siinä on tiettyjä elementtejä, joita esimerkiksi Suomen rikoslaki ei tällä hetkellä näe. Niitä ovat muun muassa väkivallan toistuvuus, jonka myötä väkivalta ikään kuin normalisoituu osaksi parisuhdetta. Osapuolet eivät välttämättä ymmärrä itsekään, että kyse on väkivallasta – ja rikoksesta.

Lidman korostaa, että Suomessakin lakialan ammattilaiset ja poliisit voivat toki olla tietoisia näistä elementeistä. Ne jäävät kuitenkin helposti piiloon, koska oikeudellinen rakenne ei nosta niitä esiin.

Suomessa asia jää piiloon myös vahvan yksityisten asioiden varjelemisen kulttuurin takia. Myöskään naapureiden asioihin ei meillä nähdä sopivaksi puuttua.

– Nämäkin ovat merkittävällä tavalla historiallisia jäänteitä.

”Rikoslaki heijastelee asenteita”

Pitäiskö Suomessakin sitten saada lakiin Ruotsin naisrauhan tapainen termi?

Lidman arvioi, että pelkillä lain määritelmillä ei pysytä ehkäisemään väkivaltaa. Termeillä on hänen mukaansa kuitenkin merkitystä.

Lidmanin mukaan Suomessa myös miehiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta jää sukupuolineutraalin tekorikosoikeuden jalkoihin. Tekorikosoikeudessa huomio kiinnittyy yhteen ilmi tulleeseen tekoon eikä taustalla usein olevaan toistuvaan väkivaltaan.

– Rikoslaki heijastelee yleisiä käsityksiä siitä, miten me ymmärrämme väkivallan. Käsityksemme siis myös lähisuhdeväkivallasta muotoutuu aika pitkälti sen perusteella, miten se on kriminalisoitu. Siinä mielessä se liittyy myös sen ehkäisyyn, ei vain rangaistuksen pelotteen vaan myös asenteiden muokkauksen kautta.

Kansalaisjärjestöt tekevät valtion työn

Lidman toteaa vielä, että Suomella on paljon tehtävää naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä. Esimerkiksi turvakoteja on liian vähän, ja halki vuorokauden auttava puhelin edelleen puuttuu.

Asian eteen ahkeroivia kansalaisjärjestöjä Lidman kiittelee. Hän toivoo niille jatkuvampaa rahoitusta.

–Mitä meillä olisi ilman näitä järjestöjä – ei paljonkaan, Lidman summaa.