Julia menetti molemmat kaksospoikansa sairaalassa, vaikka huoli heräsi jo raskauden aikana – nuori nainen kysyy nyt, tehtiinkö hänen lastensa eteen kaikki mahdollinen

Julia ja hänen kumppaninsa olivat kärsineet lapsettomuudesta pidemmän aikaa. Julialla todettiin vuonna 2017 PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta.

Paikallisella gynekologian poliklinikalla Julia sai lapsettomuuslääkettä, joka laskee estrogeenitasoja. Sen avulla yritettiin saada aikaiseksi ovulaatio.

Julia tulikin yllättäen heti hoitojen toisella kerralla raskaaksi. Hän kuitenkin pelkäsi keskenmenoa. 

"Ei syytä huoleen"

Seitsemännellä raskausviikolla Julia oli käynyt ensiavussa verisen vuodon vuoksi. Julian mukaan lääkäri ei tutkinut häntä lainkaan vaan käski ottamaan särkylääkettä. 

Yhdennellätoista raskausviikolla varmistui, että raskaus olikin monikkoraskaus. Noihin aikoihin Julia koki, että hänen kohtunsa on pinkeä, eikä rauhoitu lainkaan.

Lääkärit sanoivat, että se kuuluu kaksosraskauteen, eikä ole syytä olla huolissaan.

Julia soitti Tampereen yliopistolliseen sairaalaan tammikuun lopulla 2018 tiedustellakseen, miten monikkoraskauksia seurataan siellä.

TAYS:sin kätilö kehotti Juliaa hakeutumaan ferritiiinin eli varastoraudan mittaukseen, mutta kotipaikkakunnan neuvolalääkäri ei hänen mukaansa antanut lähetettä laboratorioon.

– Raskauden aikaan pyörtyilin kaupassa ja tunsin oloni hyvin väsyneeksi. 

Julialla oli myös voimakkaita vatsakipuja. Lopulta hän pääsi paikalliseen neuvolaan tarkastuskäynnille.

Julian mukaan neuvolassa ei mitattu tulehdusarvoja tai otettu verikokeita kivuista huolimatta. Ferritiiniä eli varastorautaa ei myöskään mitattu, vaikka Julia oli pyörtyillyt jatkuvasti.

Pojat syntyivät äkillisesti pikkukeskosina ja elivät vain lyhyen ajan

Huhtikuun puolivälissä Julia koki sietämättömiä kipuja. Häntä ohjeistettiin soittamaan ambulanssi. Julian mies soitti, mutta ambulanssia ei kuulunut.

Ambulanssi tuli vasta kolmannella pyynnöllä, kun lapsivedet menivät.

Sairaalassa Julialle tehtiin kiireellinen sektio.

Kaksoset syntyivät ennen keskiyötä viiden minuutin välillä toisistaan huhtikuun 13. päivänä vuonna 2018. Julia nukahti ennen leikkausta ja heräsi, kun pikkukeskoset oli viety jo teho-osastolle.

– Olin jonkin aikaa osastolla, kun tuli tieto, että Aadi pitää hätäkastaa. Päätimme miehen kanssa puhelimessa nimen, koska mies oli ehtinyt lähteä kotiin nukkumaan. Henkilökunta samaan aikaan elvytti ja kastoi meidän poikaa. Aadi laskettiin sitten kuolleena minun rinnalle, Julia kertoo.

Liian pieniä selviytyäkseen

Toivo piti kastaa jo seuraavana päivänä, sillä hänenkin tilansa alkoi heiketä. Vauvat syntyivät jo 24. raskausviikolla, joten ne olivat liian pieniä selviytyäkseen.

Julia teki hoitajien ja lääkäreiden toiminnasta kantelut.

Julia pääsi kotiin muutaman päivän kuluttua, mutta tulehduksen johdosta hänet kiidätettiin takaisin sairaalaan vain parin päivän päästä.

Hän kokeekin, ettei hänen oireisiinsa reagoitu tarpeeksi vakavasti. Julian mukaan TAYS:n kätilö arveli myöhemmin, että hänellä todennäköisesti oli tulehdustila jo raskauden alkuvaiheessa. Asiaa ei kuitenkaan oltu huomioitu.

Vuosi sitten syksyllä hän tekikin Valviralle kantelun saamaansa hoitoon liittyen. Julia odottaa päätöksiä edelleen.

Julia toivoo, että hänen tekemänsä kantelut toisivat vastauksia siihen, tehtiinkö hänen lastensa eteen kaikki mahdollinen.

– Mikä tahansa se vastaus onkin, niin haluaisin vastauksen. Haluaisin tietää, miksi meitä kohdeltiin näin?

Ammatti tuo oman kipeytensä asiaan: Julia kohtaa muiden lapsia päivittäin

Julian kokemuksesta tekee erityisen aran se, että Julia on itsekin hoito-alalla: hän hoitaa muiden lapsia. 

– Kuitenkin pystyn muiden lapsia hoitamaan, siinä ei ole mitään. Monet sanovat, etteivät voisi tuollaisten tapahtumien jälkeen hoitaa muiden lapsia. Tietysti itsekin mieluiten olisin raskaana ja hoitaisin omaa lastani, hän pohtii.

Julia ei ole luovuttanut lapsihaaveiden suhteen: he yrittävät miehensä kanssa taas uudestaan lasta. Apua lapsettomuuteen on haettu yksityiseltä lapsettomuusklinikalta.

Samalla Juliaa kuitenkin mietityttävät monet raskauteen tai vauvahaaveisiin liittyvät asiat.

– Odotimme poikia paljon – olimme jo ostaneet vauvoille vaatteitakin. Minua pelottaa sekin, että mitä jos tulisin raskaaksi ja minua ei taaskaan otettaisiin lääkärissä tosissaan.