Kun kolmikymppinen Juho* kuulee suomalaisen joutuneen vaikeuksiin Thaimaassa, eräs selitys hiipii hänen mieleensä välittömästi. Onko pulassa oleva matkaajakin sotkeutunut huumeeseen, joka riudutti Juhon orjakseen Kaakkois-Aasiassa muutama vuosi sitten?
Juho haluaa puhua omista kipeistä kokemuksistaan metamfetamiinin eli shabun, icen tai crystal methin kanssa, jotta kukaan muu ei koskisi aineeseen ikinä. Yhdysvalloissa, Australiassa ja Aasiassa yleinen huume on Juhon mukaan silkkaa myrkkyä, joka oli vähällä tuhota hänen elämänsä.
Puolen vuoden päivittäisen käytön jälkeen Juho laihtui 18 kiloa, menetti kaksi hammastaan ja hänen sydämensä pysähtyi. Kropan ylikuumeneminen ja sydämen hakkaaminen järjettömällä voimakkuudella oli liiankin tavallista.
Kristallimainen metamfetamiini
Huume tunnetaan englanninkielisessä maailmassa crystal methinä. Sen katunimiä ovat myös crystal, ice, glass ja crank. Aasiassa esimerkiksi shabu.
Suomessa huumausaineella ei ole vakiintunutta nimeä, koska ainetta on ollut markkinoilla toistaiseksi niin vähän. Jauhemaista metamfetamiinia sen sijaan liikkuu Suomessa yhä enemmän sekä sellaisenaan että perinteisen amfetamiinin seassa. A-klinikan mukaan moni käyttäjä välttelee metamfetamiinia sen koukuttavuuden ja vaarallisuuden vuoksi.
Metamfetamiinia ja sen kristallimaista versiota valmistetaan monista lääkeaineista tutuista efedriinistä ja pseudoefedriinistä. Lisäksi valmistukseen tarvitaan jodia ja punaista fosforia.
Kristallimuotoista metamfetamiinia käytetään eniten Yhdysvalloissa ja Australiassa, jossa aineen katsotaan aiheuttaneen suoranaisen epidemian.
Euroopassa käyttö on laajinta Itä-Euroopassa. Lisäksi esimerkiksi Norjassa ja Saksassa takavarikot ovat kasvaneet viime vuosina huimasti.
Juhon ja lasipiipusta nautitun metamfetamiinin tarina alkaa skootterin selästä.
"Olla jumala, valtias, presidentti, kuningas"
– Istuin tietokoneellani kotikaupungissani täällä Suomessa ja mieleeni tuli ajatus "nyt on pakko päästä vittuun täältä". Muistan ajatelleeni, että menen paikkaan, jossa voin olla auringossa, juosta rannalla ja laittaa itseni hyvään psyykkiseen sekä fyysiseen kuntoon. Ostin liput ja seuraavana päivänä lensin Kaakkois-Aasiaan, Juho kertoo.
Juho vietti tavallista turistin elämää vajaat neljä päivää. Neljännen päivän iltana hän asteli paikalliseen baariin, tilasi juoman, katseli ympärilleen ja alkoi puhua vieruskaverilleen hetken mielijohteesta: you have any ice?
– Kävelimme hänen asunnolleen, hän laittoi musiikin soimaan ja alkoi väsäämään. Muistan tarkasti, mikä musiikki soi kyseisessä asunnossa, kun otin ensimmäisen kunnon "hitin" ja myös sen, että tuuletin ei voinut olla päällä, koska se olisi sammuttanut liekin. Tämä oli se hetki, jolloin jäin koukkuun ja pahasti.
Huumetta ensimmäistä kertaa kokeiltuaan Juho koki, ettei kukaan hänen ystävistään tai tutuistaan voinut ymmärtää elämästä mitään. Vain aineen käyttäjät pystyivät todella käsittämään, minkälaista oli olla olemassa.
– Otin moottoripyörän alleni, vain sortsit jalassa, ei kypärää, ei kenkiä, ei mitään muuta kuin täysin "maailman kuningas -tunne". En tiedä kuinka kauan ajoin, ajoin koko ajan ylin vaihde päällä, näin kaiken "oikein" eli ohitukset muista liikenteessä kulkevista, kuulin kaiken "oikein" ja muistan, että huusin kurkku suorana samalla kuin ajoin ja samalla nauroin. Se on sanoinkuvaamaton tunne, olla jumala, valtias, presidentti, kuningas.
"Absoluuttinen vainoharhaisuus on icen pahin seuraus"
Seuraavien kuukausien aikana Juho käytti iceä yötä päivää. Himo aineeseen oli jatkuvaa ja kaikki muut aiemmin tärkeät asiat ja ihmiset katosivat ajatuksista.
– Ainoa asia, joka oli olemassa oli höyrystäminen, sen jälkeinen tunne ja seuraava hit.
Ja höyrystäminen, se olikin omanlaistaan taidetta. Piipun lasi ei saanut olla liian kuuma, koska muuten hentoinen lasi särkyisi. Toisaalta se ei saanut olla liian kylmäkään, sillä silloin kristallit kovettuisivat. Jokainen yksityiskohta liekin väriin ja kokoon asti oli merkityksellinen.
– Uudestaan ja uudestaan sama proseduuri, jopa minuutin tai kahden välein.
Euforian ja syvän ymmärryksen rinnalle alkoi hiljalleen hiipiä toisenlaisia tunteita ja oireita. Kun Juho viilensi itseään "yli-tiloissa" suihkun alla, hän kuvitteli kuulevansa musiikkia veden virratessa viemäriin. Myös vainoharhat vyöryivät päälle.
– Joskus vaihdoin hotellia viiden päivän aikana viisi kertaa, koska minua seurattiin. Absoluuttinen vainoharhaisuus on icen pahin seuraus pitkän käytön jälkeen. Jokainen ihminen on kiero poliisi, vasikka, rotta, you name it ja jokainen ihminen haluaa sinusta jollain kieroutuneella tavalla jotain.
Samaan aikaan kun Juhon mieli hajosi, alkoi myös kroppa oireilla. Juhon pisin uneton kausi kesti viisi vuorokautta, hän laihtui vajaat parikymmentä kiloa ja menetti hampaitaan paitsi huumeen takia myös siksi, että korvasi ruoan sokeripitoisilla juomilla.
– Sydämeni pysähtyi ainakin kerran, keuhkoni lakkasivat toimimasta, olin sinä päivänä polttanut erittäin paljon ja myös syönyt kiteitä, koska en löytänyt piippua.
"Pitkän käytön jälkeen elämästä ei ole mitään jäljellä"
Itsensä ja läheistensä hämmästykseksi Juho tappeli icestä eroon. Hän ei halua kertoa missä, miten ja milloin, ettei hänen henkilöllisyytensä paljastuisi.
Se, ettei hän enää asu Kaakkois-Aasiassa, auttaa oleellisesti aineesta erossa pysymisessä.
– En tiedä, miten reagoisin nyt, jos edessäni oli gramma puhtainta "metaa", pelti ja stendari. Luultavasti imisin kaiken keuhkoihini. Vielä vuosi käytön lopettamisen jälkeen näin lähes joka yö unia, että poltin, mutta nyt en enää uneksi siitä.
Juho on ehtinyt kokeilla elämänsä aikana valtaosaa niin sanotuista perinteisistä huumausaineista ja pitää metamfetamiinia jopa puhdasta oopiumia voimakkaampana.
– Sanoisin, että pitkän käytön jälkeen elämästä ei ole mitään jäljellä, ei mitään. Missään nimessä en suosittele kyseistä myrkkyä kenellekään, Juho päättää.
*) Juhon nimi on muutettu.