Seinäjoen jäähallissa rämäkkä nauru kiirii miesten pukuhuoneesta aulaan asti. Kyseessä ei kuitenkaan ole lätkäporukka, vaan River Bulls – tai tuttavallisemmin Jokisonnit. Alkamassa on espanjalaisvaikutteisen kilpailuohjelman treeni ja Ari Siirilä vetelee ylleen tiukkoja mustia housuja ja nahkaliiviä.
– Anna Veijolle niin se pesee ne tiukemmiksi, vinkkaa joku – ja saa röhönaurut peräänsä.
Seinäjoen Taitoluistelijoiden nettisivuilla on kymmenittäin erilaisia tyttöjen joukkueita, joissa sirpsakat neidot poseeraavat tyylikkäissä muodostelmissa jäällä. Sitten on selvästi iäkkäämpi äijäjoukkue River Bulls, joka esittäytyy Poliisiopiston hengessä pamppujen ja virka-asun kanssa.
– Tosissaan olla treeneissä, mutta muuten huumoria mahtuu mukaan, lupaa River Bullsien kapteeni Petteri Laamanen.
Jäällä on yritettävä pysyä rivissä.
Kaikki alkoi muutama vuosi sitten, kun isät värjöttelivät katsomossa seuraten tyttäriensä harjoituksia. Siinä joku päästi kuolemattoman ajatuksen.
– Että ei se nyt voi niin vaikeaa olla! Onhan sitä armeijassakin osattu marssia rivissä... Päätettiin kokeilla, muistelee Laamanen.
Nälkä on kasvanut syödessä. Nyt vedetään harjoituksia tosissaan ja onpa käyty kisatkin. Miehille ei ole olemassa erillisiä kilpasarjoja, joten naisten seassa mennään.
– On olemassa ryhmiä, jotka harjoittelevat – ainakin yksi meidän lisäksi löytyy Helsingin seudulta, mutta me ollaan ainut Suomessa ja maailmalla tietääkseni, joka on kilpaillut, kertoo Matti Heinonen.
Maailmanennätystä hakemassa
Jokisonnien ikäkirjo on laaja: mukana on reiluja parikymppiä ja toisaalta viisikymppisiäkin. On akkukauppiasta, apteekkaria, kuntohoitajaa ja yksi eläköitynyt maanviljelijäkin.
– Tänäänkin tuli yksi uusi mukaan, esittelee kapteeni Laamanen ylpeänä.
Homma toimii ihmeen hyvin. Tunnin treenin aikana kukaan ei kupsahda nurin, sen sijaan paikat ovat välillä hakusessa. Piruetit ovat vielä vaisuja mutta jalat ojentuvat hämmästyttävän yhtäaikaisesti ja kunnolla.
– Nilkat, ne ovat vaikeinta. Niitä on harjoiteltava eniten, tietää Laamanen.
Monella on menossa mukana aimo annos taiteellista vaikutelmaa. Lanteet liikkuvat ja kädet ojentuvat kuin balettitanssijalla ikään. Härkätaistelijan uhmaa löytyy leveistä leukaperistä, kun jylhä musiikki vie mukanaan espanjalaistyyppiseen Hasta la Vista -esitykseen.
Uusi espanjalaistyyppinen Hasta la Vista on tyylikkäämpi kokonaisuus.
– Tavoitteena meillä siintelee taivaanrannassa miesten muodostelmaluistelun maailmanennätys. Tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi päästä ulkomaille kisaamaan, koska siellä on se virallinen arviointi, sanoo Janne Saarela.
Kaunoluistimet numeroa 48
Aluksi Jokisonnit yritti treenata tavallisilla hokkareilla. Siitä ei tullut mitään. Sitten tilattiin Kanadasta kaunoluistimet, joissa on sahalaitaa nokassa.
– On näissä kokoa, vissiin potkukelkasta seuraava alaspäin, esittelee Laamanen omia 48 numeron luistimiaan.
Kun näihin lisätään vaaleanpunaiset muovisuojukset, ollaan huumorin maastossa. Kaikessa on kuitenkin mukana vakava sävy, muistuttaa kapteeni Laamanen.
– Ykkösjuttu on se ihmetys, miksi pojat eivät voisi olla taitoluistelijoita. Sitä koetetaan tuoda esille. Yritetään murtaa niitä syitä, josta estävät poikia osallistumasta, sanoo Laamanen.
Valmentaja Katja Viertomalle Jokisonnit on piristävä poikkeus maanantai-illan treenikartalla.
– Näille saa vaikka huutaa ja sanoa suoraan, ei haittaa! Ja tosissaan ovat, se täytyy sanoa, vaikka huumoriakin mahtuu mukaan, tietää Viertoma.
Kilpailuohjelman treeni on päättymässä. Miehet luistelevat ylväästi loppumuodostelmaan ja jylhä musiikki päättyy käheään kuiskaukseen: Hasta la Vista, baby! Kaikkien pokka pitää loppuun saakka.
