Ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarisen kuolemasta tuli toukokuussa kuluneeksi 45 vuotta, mutta suomalaismaailmanmestarin legenda elää maailmalla poikkeuksellisen vahvana. Suurena perintönä on, että Saarista pidetään nykyisen MotoGP-ajotyylin isänä, jossa mutkia ajetaan polvi maata viistäen.
Video Jarno Saarisen kuvakirjan julkaisun yhteydestä kuvitusnäyttelystä, jossa oli torstaina paikalla myös Saarisen leski Soili Karme.
Muun muassa Italiassa, Ranskassa, Hollannissa ja Englannissa on vahva Saaris-fanikuntansa, ja Italiassa elää lukemattomia Jarnoiksi Saarisen vaikutuksesta nimettyjä miehiä. Suomessakin Saarinen pulpahtelee yhä huulille.
Vuosi sitten Saarinen sai pronssisen patsaan Turkuun – tosin italialaisen fanikerhon lahjoittamana – ja tuoreimmaksi, viime torstaina, Helsingissä esiteltiin lasten kuvakirja "Paroni – Jarno Saarisen elämä".
Kirja on helsinkiläiskuvittaja Pirita Tolvasen käsialaa, mutta sen työstämisessä on ollut apuna myös Saarisen leski Soili Karme – tarjoamalla runsaasti tietoa ja kuvamateriaalia vuonna 1973 traagisesti menehtyneestä turkulaiskuskista. Karme sanoo olevansa kuvaeepokseen todella tyytyväinen.
– Pirita on tosi etevä ja tehnyt kauniisti kaikki kuvat. Hän on aina kysynyt minulta kuvista, onko näköinen ja onko näköinen, Karme kertoo.
Muisteloissa palattiin samalla kauas vuosikymmenten taakse. Saarinen voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden 1972, mutta hänen elämänsä päättyi jo seuraavana vuonna 27-vuotiaana Monzan kisassa. Oikealle kaartuvaan mutkaan oli valunut öljyä, mihin italialaiskuski Renzo Pasolini kaatui kuolettavasti ensimmäisenä, eikä Saarinen kyennyt väistämään häntä.
"Jouduin menemään takaisin siihen, mitä tapahtui sillä hetkellä."
– Olen toipunut siitä hyvin. En niinkään sitä enää ajattele, mutta olin kesäkuussa Italiassa puhumassa siitä, Karme sanoo.
Karmen oli pyytänyt paikalle Claudio Costa, tohtori, joka perusti Clinica Mobilen, "liikkuvan sairaalan varikolla".
– Kuskit kaatuilivat koko ajan ja sitä tarvittiin. Costa oli paikalla, kun Jarno kuoli, ja hän perusti Clinica Mobilen Jarnon takia. Hän halusi, että Jarnosta tehdään elokuva ja että minä tulen kertomaan kaiken siitä onnettomuudesta.
Se oli Pirita Tolvasen Italiaan mukaansa ottaneelle Karmelle kova paikka.
– Jouduin menemään takaisin siihen, mitä tapahtui sillä hetkellä. Ohjaaja sanoi ensin minulle, että älä hymyile, kun sinä puhut – se on kai minun tapani. Sanoin, että kun päästään tästä vielä syvemmälle, niin itkenkin vielä, odottakaa vaan.
Näin tapahtui.
– Ohjaaja sanoi, että se oli paras haastattelu. Siihenhän tulee myös 11 MotoGP-ajajan haastattelut, (Valentino) Rossia, (Marc) Marquezia ja näitä, Karme kertoo.
Poliisit tönäisivät kumoon
Karmelta kysellään nykyään Saariseen liittyvistä asioista enimmäkseen kilpailujen yhteydessä.
– Jos menen johonkin kisoihin, niin hyvin paljon, muttei tietenkään niin paljon arkielämässä. Olen pysynyt aika tuntemattomana, kun olen halunnut noudattaa Jarnon linjaa, että annetaan haastatteluja urheilutoimittajille ja urheilulehtiin, ei naistenlehtiin. Se oli minusta hyvä idea. Kun olin 35 vuotta lentoemäntänä, en olisi pystynyt tekemään töitä koneessa, jos kaikki olisivat tunteneet minut ja alkaneet puhua, Karme sanoo naurahtaen kommenttinsa lopuksi.
Vaikka Karme on halunnut pysytellä pimennossa, hänellä oli kisavuosina merkittävä osansa Saarisen pienessä "tiimissä". Jarno kiersi Euroopan ratoja Soilin kanssa perheensä hautaustoimistosta lainatulla ruumisautolla, niin että Soili ajoi autoa yöt ja kellotti päivisin ajat radoilla.
– Autoin häntä jonkin verran, mutta olin lähinnä avustaja, Karme toteaa.
Häntä hämmästyttää edelleen uroteko, johon Saarinen vuonna 1972 yksityistallin Yamahallaan pystyi.
– Oli ihmeellistä, että hän voitti maailmanmestaruuden niin, että olin vain avustaja ja hän teki itse mekaanikon työt. Sitä ei varmaan kukaan muu ole tehnyt, Karme päivittelee.
Muutakin, toisella tapaa kummastuttavaa tulee yhä Karmen mieleen.
– Kerran Jaramassa Espanjassa Jarno ei saanut kierrosaikaa, ja ajoaika alkoi päättyä. Oli tiukkaa, että hän saa ajan, jotta hän pääsee ajamaan. Sitten hän vain lähti varikon portilta. Siinä espanjalaiset poliisit, joilla oli peltihattu päässä, tönäisivät minut katuun. Kun he eivät voineet hänelle mitään tehdä, he tönäisivät minut, Karme kertoo järkyttävästä tapahtumasta.
– Oli huvittavaa, että sitten MV Agustan, pahimman kilpailijan, mekaanikot, tulivat auttamaan minua pystyyn.
Soili Karme vasemmalla kuvituksena ja keskellä Jarno Saarisesta tehdyn lasten kuvakirjan "Paroni – Jarno Saarisen elämä" kanssa poseeraten. Kuva torstailta Paroni-ulkoilmanäyttelystä Helsingistä vanhan Eläintarhan radan varresta.
"Jokainen pystyi samaistumaan häneen"
Karmen Saaris-muistot ovat kirkkaita, ja niille on tilausta. Käy myös selväksi, että hän on vuosien varrella muodostanut vankan käsityksensä siitä, miksi Saarinen on 45 vuotta kuolemansa jälkeen niin palvottu legenda. Karme tiivistää syyt tähän paremmin kuin kenties kukaan on tähän mennessä tehnyt.
– Minun mielestäni hän oli aika esimerkillinen. Hän oli hyvä pr-kasvo ja aina hymyili. Hänen asemassaan olisi voinut olla stressaantunut, kun hän oli itse mekaanikko, mutta hän ei ollut koskaan hermostunut.
– Yamahan johto sanoi minulle silloin, että hän nosti Yamahan maineen sillä, että jokainen pystyi samaistumaan häneen. Hän osti pyörän opintovelalla, me asuimme peräkärryllisessä Volkswagenissa ja hän voitti maailmanmestaruuden. Monet ajattelivat, että näin voi pärjätä, kun ostetaan Yamaha ja tehdään näin. Hänen imagonsa oli niin hyvä: hän oli älykäs ja määrätietoinen, iloinen ja edustava pr-tehtävissä.
"Varmaan ihan pelastukseni"
Vaikka Karme on nykyään menneen kanssa sinut, välissä oli Saarisen kuoleman jälkeen vuosikymmeniä, jolloin Karme ei halunnut käydä ratamoottoripyöräilykisoissa lainkaan.
– Minulla oli melkein 30 vuoden tauko, kun en voinut mennä paikan päälle. Mutta nyt olen vähän käynyt Classic-kisoissa. Olin Valenciassa pari vuotta sitten ja seuraan joka MotoGP-kisan. Minun suosikkini ovat Valentino Rossi ja JohannZarco, joka on voittanut Aki Ajon tallissa maailmanmestaruuden (Moto2-luokassa vuosina 2015 ja 2016), Karme kertoo.
– Muuten on rauhallista. Se oli kyllä varmaan ihan minun pelastukseni, että pääsin Finnairille 35 vuodeksi. Pääsi vähän matkustamaan, ja oli kivoja ja ystävällisiä kollegoita. Nyt olen ollut eläkkeellä jo kahdeksan vuotta, ja se menee mukavasti, kun minulla on harrastuksina kuubalaiset tanssit, sali ja koirat, Karme summaa hyväntuulisena.
