Jari Isometsä näki Åren sprintissä häkellyttävän tempun: "Yksi vakuuttavimmista esityksistä koko hänen hiihtourallaan"

Kläbo vei eikä muilla miehillä ollut mitään saumaa haastaa, kun norjalainen paineli finaalissa erävaiheiden nopeimman ajan 2.02,63. Toiseksi sijoittunut Italian Federico Pellegrino jäi Kläbosta 2,39 sekuntia, ja kisan kolmonen, Ranskan Renaud Jay 3,70 sekuntia.

– Kyllähän Kläbon ylivoima oli häkellyttävää. Hän olisi voinut voittaa 10 sekunnilla sen kisan, jos hän olisi halunnut hiihtää loppuun saakka. Se oli yksi vakuuttavimmista esityksistä koko hänen hiihtourallaan verrattuna muihin, Isometsä ylisti.

– Näköjään tämäntyyppinen kilpailu sopii hänelle. Hän on kohtuullisen kevyrakenteinen, ja taitoa ja tekniikkaa löytyy niin paljon. Hänellä on se etu, että hän ei alussakaan jää, vaan pystyy heti alusta lähtien olemaan kärkikahinoissa, jolloin ei tule kaistanvaihto-ongelmia.

Isometsä viittasi "tämäntyyppisellä kilpailulla" Åren sprintin erityisluonteeseen. Kyseisellä sprinttiradalla oli mittaa vain noin 700 metriä ja se päättyi laskettelurinteeseen. Radan viimeiset 300 metriä olivat pelkkää nousua.

– Ei jatkoon, Isometsä jakoi tuomionsa.

– Välivuotena arvokisoista tällaista on hyvä spesiaalijuttuna kokeilla, mutta ei kuitenkaan. Kilpailut eivät olleet minusta nyt niin mielenkiintoisia kuin sprinttikisat ovat yleensä.

"Kuin tehty Johaugille"

Kisan erikoisuus mahdollisti naisissa Therese Johaugille tämän maailmancup-uran ensimmäisen sprinttivoiton. Heidi Weng ja Astrid Uhrenholdt Jacobsen täydensivät Norjan kolmoisvoiton.

– Latu oli kuin tehty Johaugille. Ei siitä olisi puuttunut kuin se, että nousu olisi ollut vielä pidempi. Karsinta (Johaug oli siinä ylivoimaisesti nopein) antoi jo osviittaa, mutta kun television välityksellä näki ensimmäisen erän aikana, minkälainen rata siellä on, oli aika helppo päätellä, että näinhän tässä tulee käymään, Isometsä ruoti.

Johaug jäi myös finaalissa alussa kuin seisomaan, kun muu joukko irtosi lähtönopeudellaan. Kun päästiin kunnolla ylämäkeen, norjalaishirmu alkoi kuitenkin ohittaa naisia vastustamattomasti yksi kerrallaan.

– Varsinkin finaalissa hän oli niin ylivoimainen, että siellä kesti vähän pujotellakin muita. Mitä pidemmälle tuollainen kisa menee ja mitä enempi tulee nousuja, Johaug muuttuu koko ajan vahvemmaksi ja vahvemmaksi.

– Ylämäen hiihtäminen on hänen absoluuttinen vahvuutensa ja hän on siinä niin paljon muita parempi. Se on nähty normaalimatkoillakin, että ylämäki kun tulee, muut jäävät. Olisi ollut yllätys, jos hän ei olisi voittanut.

Monosella aineksia jopa finaaliin

Päivän parhaana suomalaisena Laura Mononen ylsi välieriin ja oli lopputuloksissa kahdeksas. Se sivusi hänen uransa parasta saavutusta maailmancupin sprinteissä: Mononen oli aiemmin ollut kahdeksas Rukalla perinteisen sprintissä 2016.

– Kisa tietysti menee tilastoihin ja historiaan sprinttikisana, mutta naisilla se oli hyvin kaukana sprinttikisasta. Heillä kisa oli sen verran miehiä rajumpi ja kestikin 25 sekuntia pidempään.

– Niin tai näin, oli odotettavissakin, että tämä kisa sopii Lauralle, jonka nopeusominaisuudet eivät normaalissa sprinttikisassa riitä. Kuitenkin korkean hapenottokyvyn omaavana ja kevytrakenteisena hiihtäjänä tämä rata oli Lauralle vähän samalla tavalla tehty kuin Johaugillekin.

Isometsä arvioi, että toisessa välierässä neljänneksi hiihtäneellä Monosella oli hienoinen sauma finaaliinkin.

– Hänenkin ongelmakseen koitui se, että lähtönopeus on niin huono eikä perusnopeus riitä, minkä myötä hän jäi erissään aluksi viimeiseksi. Välierässä oli kuitenkin niin kovia hiihtäjiä vastassa, että hän ei ihan ehtinyt kiertää kaikkia. Finaaliin oli aineksia, mutta hyvä suoritus kyllä.

Miehissä ainoana suomalaisena erävaiheeseen ylsi Lauri Vuorinen, joka jäi kuitenkin puolivälierässään selkeästi viimeiseksi. Vuorinen oli lopputuloksissa 28:s.

– Hän ei jaksanut. Miesten kisa oli enempikin sprinttikisa, ja siellä oli niin sanotusti tutut nimet kärjessä.

Ski Tour jatkuu torstaina Norjan Meråkerissa 38 kilometrin yhteislähtökisoilla vapaalla hiihtotavalla.