Jakaisitko asuntoa eron jälkeen? Erikoiset järjestelyt saattavat olla haitaksi lapselle

Aviopari asuu yhdessä, ja eronnut pari asuu erikseen. Näin voisi kuvitella, mutta nykyisin ihmisillä on mitä erikoisimpia asumismuotoja. Esimerkiksi kirjailija kertoi aiemmin tällä viikolla asuvansa erillään aviomiehensä kanssa. He eivät ole missään vaiheessa asuneetkaan yhdessä, ja Härkönen ei voisi enää kuvitella muuttavansa miehen kanssa yhteen. Heille tällainen järjestely sopii.

Vaativan erityistason perheterapeutti ja psykoterapeutti Pekka Larkela Suomen Uusperheiden liitosta sanoo, että tällaisessa tilanteessa häntä kiinnostaisi tietää perimmäinen syy, miksi pariskunta haluaa asua erillään.

– Itse teen töitä erityisesti uusperheiden kanssa, ja sitä kautta mieleen tulee vastaavia tapauksia, joissa on ollut vaikeuksia lasten kanssa. Lasten ja ei-biologisen vanhemman välinen riita ratkaistaan asumalla eri osoitteissa. Mikä ettei, jos se toimii. Kyllä silti jään miettimään, että miten parisuhde saadaan hoidettua, Larkela sanoo.

– Joskus pariskunnat saattavat myös tarvita oikein riitaisassa vaiheessa etäisyyttä ja muuttaa sen takia erilleen. Silloinkin kyllä mietin, että voisiko etäisyyden saavuttaa jotenkin myös kotona. Eri osoitteisiin muuttaessa tapahtuu kuitenkin irtautuminen ja vaarana on, että toisella osapuolella nousee pintaan hylkäämiskokemus, hän jatkaa.

Pyysimme Larkelaa kommentoimaan kolmea tositapahtumiin perustuvaa erikoista asumisjärjestelyä. Perheterapeutti haluaa alleviivata, että kommentit ovat hänen omia mielipiteitään.

Tapaus 1. Perhe päättää jakaa vuoroviikoin kotia lapsen takia, vaikka vanhemmat ovat eronneet

– Tällaisessa järjestelyssä ongelmana on, että vanhemmuus siirtyy helposti lapsille. Therapeia-säätiö julkaisi pitkäaikaisen, 25 vuotta kestäneen tutkimuksen avioerolapsista. Avioerolapsille tuli itselleen ongelmia solmia parisuhteita ja perheytyä, jos he olivat huoltajalapsen tai näkymättömän lapsen roolissa eron jälkeen.

– Aika usein lapsi alkaa huoltaa ja miettiä omia vanhempiaan. Usein kuullessani tällaisia ratkaisuehdotuksia on varsin selvää, että pariskunta yrittää välttää avioeron tai avoeron kriisiä. Se toimii johonkin asti, mutta uusien puolisojen myötä tulee hankaluuksia.

– Onko tämä asumismuoto lopullinen ratkaisu? Mahtuisivatko uudet puolisot mukaan tähän kuvioon? Epäilen, ettei järjestely toimisi niin, että pariskunnat muuttaisivat kotiin vuoroviikoin. Samassa Therapeia-säätiön tutkimuksessa on saatu selville, että lapselle käy hyvin, kun hänellä on lapsen paikka sekä äidin että isän perheessä. Vanhempien löytäessä uudet puolisot lapsen pitää nimenomaan saada olla edelleen lapsi molempien perheidensä luona. Jos eronnut pariskunta pitää yhteisen asunnon, niin saako lapsi olla edelleen lapsi?

– Vanhemmat sanovat usein, että lapsi kärsii joutuessaan olemaan vuoroviikoin eri vanhemman luona. Kuulen näissä lauseissa enemmänkin vanhempien omia pelkotiloja. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kodin vaihtaminen ole lapselle ongelma, jos vuorovaikutus toimii tai lapsi ei joudu kantamaan vanhempien eroa.

Tapaus 2. Eronneen pariskunnan mies muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin. Entinen vaimo ja lapset jäävät kotitaloon ja kotipitäjään. Viikonloppuisin mies menee asumaan entisen vaimonsa ja lastensa luo

– Tällaisessa tapauksessa en näe, että eroa olisi kunnolla tapahtunut. Miten uusiin puolisoihin suhtauduttaisiin? Miten mies suhtautuisi entisen vaimon uuteen puolisoon? Nukkuisivatko he edelleen parisängyssä? Eroprosessi on selkeästi vielä kesken. Perheidyllimallin hajoamista ei tahdo kestää.

– Jos tämän tyyliset järjestelyt toimivat, niin mikäs siinä, mutta uutta puolisoa tällaiseen tilanteeseen ei oikein mahdu. Tietysti olisi mielenkiintoisinta tavata nämä henkilöt itse, niin kommentteja olisi helpointa antaa.

Tapaus 3. Eronnut pariskunta etsii asunnot samasta taloyhtiöstä, jotta lapsi pystyy kulkemaan helposti asunnosta toiseen

– Tämä on aika tyypillistä eroprosessissa. Monet eroamassa olevat ihmiset etsivät asunnon läheltä vanhaa kotia. Se on ihan hyvä, koska erovaiheessa pitää ajatellakin, että vanhemmuus säilyy, ja lapsille tapahtuisi mahdollisimman vähän muutoksia koulun tai kaveripiirin suhteen.

– Jyrkemmät rajat täytyy lyödä siinä vaiheessa, kun löydetään uudet kumppanit ja uusperheitä perustetaan. Etäisyyttä on saatava tarpeeksi, jotta uusi perheytyminen onnistuu. Rajojen asettamisessa voi tulla vaikeuksia, jos asutaan samassa taloyhtiössä. Mielestäni ero pitää tehdä ensin kunnolla ja käsitellä hyvin. Sitten samassa taloyhtiössä voi hyvinkin asua.

Larkelan mukaan kaiken kaikkiaan erikoiset asumisjärjestelyt saattavat toimia heti eron jälkeen. Tilanne saattaa alkaa kriisiytyä voimakkaasti, kun uusi puoliso ja mahdollisesti hänen lapsensa astuvat kuvioon. Tällöin tarvittaisiin etäisyyttä. Hankaluuksia on luvassa, jos vanha pariskunta asuu aivan kiinni toisissaan tai jakaa asuntoa.

– Aikuiset ihmiset sotkevat omaa elämäänsä erikoisilla asumisjärjestelyillä. Lapsille näistä asumisjärjestelyistä voisi joissain tapauksissa olla hyötyä, jos vanhemmat pystyisivät olemaan sovussa. Itse näen, että aivan eron alkuvaiheessa on normaalia etsiä asuntoa läheltä, koska haetaan tunnetta, jossa toista pystyy olemaan mahdollisimman lähellä. Elämään halutaan mahdollisimman vähän muutoksia. Yleensä etäisyyttä halutaan kuitenkin ottaa siinä vaiheessa, kun uusperheet alkavat muodostua, hän sanoo.

Lisätietoja Suomen Uusperheiden Liitosta

Lue myös:

Emmi Maaranen, emmi.maaranen(at)mtv.fi