Avioeron jälkeen jotkut pariskunnat päätyvät kokeilemaan erikoisia asumisjärjestelyjä. Joskus järjestelyt toimivat, mutta pahimmassa tapauksessa niistä on haittaa sekä lapselle että vanhemmille.
Aviopari asuu yhdessä, ja eronnut pari asuu erikseen. Näin voisi kuvitella, mutta nykyisin ihmisillä on mitä erikoisimpia asumismuotoja. Esimerkiksi kirjailija kertoi aiemmin tällä viikolla asuvansa erillään aviomiehensä kanssa. He eivät ole missään vaiheessa asuneetkaan yhdessä, ja Härkönen ei voisi enää kuvitella muuttavansa miehen kanssa yhteen. Heille tällainen järjestely sopii.
Vaativan erityistason perheterapeutti ja psykoterapeutti Pekka Larkela Suomen Uusperheiden liitosta sanoo, että tällaisessa tilanteessa häntä kiinnostaisi tietää perimmäinen syy, miksi pariskunta haluaa asua erillään.
– Itse teen töitä erityisesti uusperheiden kanssa, ja sitä kautta mieleen tulee vastaavia tapauksia, joissa on ollut vaikeuksia lasten kanssa. Lasten ja ei-biologisen vanhemman välinen riita ratkaistaan asumalla eri osoitteissa. Mikä ettei, jos se toimii. Kyllä silti jään miettimään, että miten parisuhde saadaan hoidettua, Larkela sanoo.
– Joskus pariskunnat saattavat myös tarvita oikein riitaisassa vaiheessa etäisyyttä ja muuttaa sen takia erilleen. Silloinkin kyllä mietin, että voisiko etäisyyden saavuttaa jotenkin myös kotona. Eri osoitteisiin muuttaessa tapahtuu kuitenkin irtautuminen ja vaarana on, että toisella osapuolella nousee pintaan hylkäämiskokemus, hän jatkaa.
Pyysimme Larkelaa kommentoimaan kolmea tositapahtumiin perustuvaa erikoista asumisjärjestelyä. Perheterapeutti haluaa alleviivata, että kommentit ovat hänen omia mielipiteitään.
Tapaus 1. Perhe päättää jakaa vuoroviikoin kotia lapsen takia, vaikka vanhemmat ovat eronneet
– Tällaisessa järjestelyssä ongelmana on, että vanhemmuus siirtyy helposti lapsille. Therapeia-säätiö julkaisi pitkäaikaisen, 25 vuotta kestäneen tutkimuksen avioerolapsista. Avioerolapsille tuli itselleen ongelmia solmia parisuhteita ja perheytyä, jos he olivat huoltajalapsen tai näkymättömän lapsen roolissa eron jälkeen.
