Kokeeseen on valikoitu mies ja nainen, jotka edustavat ulkonäöltään ihmisten mielestä ”keskitasoa”. He kulkevat kadulla ja pysäyttävät satunnaisia vastaantulijoita. Kumpikin tahollaan sanoo vastakkaisen sukupuolen edustajalle:

– Anteeksi, olet mielestäni viehättävä. Menisitkö kanssani sänkyyn?

Tulokset ovat aina suunnilleen samat. Miehistä noin 75 prosenttia vastaa myöntävästi, kun naisista myöntävästi vastaa 0 prosenttia.  

Jotta voisimme ymmärtää mistä on kyse, meidän tulee mitata bonobo-simpanssin pallit.

Paine kehittää kiveksistä taisteluase

Bonobojen kivekset ovat valtavat suhteessa niiden omaan kokoon. Se johtuu siitä, että bonobot elävät täydessä promiskuiteetissa eli kaikki bylsivät koko ajan kaikkien kanssa kumppanin mistään ominaisuudesta piittamatta.

Koska bonobot eivät käy kilpailua siitä, kuka saa siittiöitään levittää – kaikki saavat kyllä – se tarkoittaa, että kilpailu lisääntymisestä käydään parittelun jälkeen. Parhaimmat siittiöt menestyvät. Niinpä bonoboilla on ollut evolutiivinen paine kehittää kiveksistään taisteluase, ja juuri se näkyy niiden koossa.

Sitten tehdään sama mittaus ihmisillä. Pieni hetki (”tarkastaa”). Aivan, ihmisen kivesten koosta näemme, että emme lajina ole lähelläkään bonoboja. Isot kivekset tarkoittavat korkeaa promiskuiteettia, kun taas pienet viittaavat monogamiaan.

Täsmällisesti ottaen monogamia tarkoittaa yhtä ainoaa parittelukumppania koko elämän aikana. Ihminen lajina asettuu tällä asteikolla bonobojen ja monogamian välimaastoon.

Uros jahtaa, naaras valikoi

Koska ihmisen kivekset eivät ainakaan yleensä ole bonobojen kokoluokassa, se tarkoittaa, että kilpailu lisääntymisestä käydään jo ennen parittelua. Toisin sanoen kumppaniksi pyritään valitsemaan mahdollisimman laadukas yksilö. Naaraat (jotkut puhuvat naisista) ovat tämän valinnan suhteen tarkkoja.

Se on ymmärrettävää, koska naaraalle lisääntyminen on selvästi korkeampi kustannus kuin urokselle. Yhdeksän kuukauden raskauden ja imettämisen lisäksi jälkeläinen on vuosikaudet jatkuvassa hengenvaarassa. Kannattaa olla tarkka siitä, kenen kanssa geenejään jakaa.

Sen sijaan uroksen ei kannattaisi olla tarkka ollenkaan. Kustannus on lähinnä paritteluun käytetty energia, mikä kokemukseni mukaan on pari kilokaloria. Mitä enemmän geenit ympäriinsä leviävät, sen parempi.

Tämä ristipaine aiheuttaa tilanteen, jossa uros jahtaa ja naaras valikoi. Siksi prosentit jakautuvat 75 ja 0.

Jos bonoboilta kysyttäisiin, vastaukset olisivat 100-100, mutta ilonpidon kustannuksena kulkee jalkojen välissä massiivinen täyspakkaus.

Hyviä pikkujouluja kaikille!