Isisin raiskaamaksi joutunut rauhannobelisti Nadia Murad MTV:n haastattelussa: Pääsin hautaamaan veljeni 7 vuoden jälkeen

Nadia Murad saapuu paikalle täyden kahvikupin kanssa. Aikaero Washingtonista lentämisen jäljiltä painaa, eikä hän ole saanut edellisyönä juuri unta.

Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten ja kansanmurhan uhrien puolesta työskennelleen Muradin työ tunnustettiin rauhan Nobel-palkinnolla vuonna 2018.

Viime vuodet ovat olleet kiireisiä. Hän on pitänyt puheita eri foorumeissa ympäri maailman ja tavannut johtajia aina Emmanuel Macronista Paaviin.

Suomeen hänet alkuviikosta toi pääministeri Sanna Marinin henkilökohtainen kutsu. Suomi nousee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kolmivuotiselle kaudelle ensi vuodesta alkaen, ja Suomi aikoo pitää neuvostossa naisten ja tyttöjen asemaa esillä. Marinin ja Muradin yhteisessä lehdistötilaisuudessa Kesärannassa Murad kutsui Marinia roolimallikseen ja kertoi ihailevansa sitä, että Suomea johtaa nainen.

Ennen haastattelun alkua Murad harmittelee sitä, että Suomen vierailun vuoksi muutamia oppitunteja on jäänyt väliin. Hänellä on yhä koulunkäynti kesken.

"Yritämme pala palalta jälleenrakentaa kaiken, minkä Isis tuhosi"

Maailmalla Murad pitää esillä jesidien ja erityisesti jesidinaisten asiaa. Samalla hän pyrkii Nadia’s Initiative -järjestönsä avulla jälleenrakentamaan niin kotiseutunsa Sinjarin kyliä kuin jesidiyhteisön haavoja.

– Yritämme pala palalta jälleenrakentaa kaiken, minkä Isis tuhosi. Se on hyvin vaikeaa, koska Isis ei ainoastaan tuhonnut maita, vaan myös jesidikansan, Murad kuvaa.

Jesidit ovat yksi Irakin vanhimmista uskonnollisista vähemmistöistä, joita Isis piti vääräuskoisina. Terroristijärjestö hyökkäsi Muradin kotikylään, kahdentuhannen asukkaan Kochoon elokuussa 2014. Myös Murad joutui Isisin kidnappaamaksi ja äärijärjestön jäsenten raiskaamaksi.

Hän onnistui karkaamaan sieppaajiltaan kolme kuukautta myöhemmin ja pääsi pakoon lähellä asuneen perheen auttamana. Pakolaisleirin kautta Murad päätyi Saksaan.

Koko perhe ei ollut yhtä onnekas. Isis surmasi hänen äitinsä ja kuusi veljeään.

– Tuhansia ihmisiä tapettiin täysin ilman mitään muuta syytä kuin että he olivat jesidejä, Murad sanoo.

Hyvästit rakkaille perheenjäsenille

Kaikkiaan Isis sieppasi yli 6000 jesidinaista- ja lasta, minkä lisäksi tappoi useita tuhansia. Tarkkaa määrää ei tiedetä, eikä kaikkia joukkohautoja ole vieläkään avattu. Pelkästään Muradin kotiseudulla Sinjarissa on yli 80 avaamatonta joukkohautaa. Joitain joukkohautoja on parin vuoden aikana kaivettu auki YK:n UNITAD-tiimin johdolla. Myös Suomi rahoittaa UNITAD:n toimintaa Irakissa.

Viime helmikuussa Muradin kotikylään Irakissa palautettiin 103 joukkohaudoista löydettyä ja tunnistettua ruumista. Tapahtumaa varten hän itse matkusti paikan päälle. Vainajien joukossa oli myös hänen kaksi veljeään, joille hän pääsi nyt jättämään hyvästit. Lisäksi haudan lepoon laskettiin hänen veljenpoikansa, kolme serkkuaan, ystäviä ja opettajia.

– Oli hyvin vaikeaa seitsemän vuoden jälkeen palata ja elää kaikki kokemani uudelleen. Veljeni olivat nuoria. He olivat myös isiä, jotka jättivät jälkeensä yli 21 lasta. Mutta olin iloinen ja onnekas, koska minun oli mahdollista olla siellä. Joillain vainajilla ei ollut ketään perheenjäsentä vastassa.

Lähes kolmetuhatta jesidiä yhä kateissa tai vangittuna

YK on kutsunut Isisin julmuuksia jesidejä kohtaa kansanmurhaksi. Vaikka kuoleman kylväminen ajoittuu vuodelle 2014, sen jäljet johtavat tähän päivään saakka. Arviolta 2700 jesidiä on edelleen kateissa, ja heistä monien arvioidaan olevan edelleen sieppaajiensa tai heidän perheenjäsentensä hallussa.

Murad kertoo kuulleensa viimeisen kerran kälystään neljä vuotta sitten. Silloin tämä oli Syyriassa, kuten suuren osan kadonneista epäillään olevan.

– Tähänkin päivään saakka olemme muutaman kuukauden välein kuulleet, kuinka joku Irakin lapsista on löytynyt. Irak on kuitenkin ollut vapautettu Isisistä jo vuosia ja silti lapsia on yhä kateissa. Suurin osa heistä on uskoaksemme Syyriassa, mutta emme ole täysin varmoja missä siellä.

Naisten raiskaukset olivat järjestelmällisiä

Tänä päivänä 28-vuotias Murad tunnetaan erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan puhuvana ihmisoikeustaistelijana. Omista kokemuksistaan Isis-taistelijoiden seksiorjana hän kirjoittaa esimerkiksi ”Viimeinen tyttö – Olin Isisin vankina” -kirjassaan, joka on julkaistu suomeksi vuonna 2018.

Muradin mukaan ei ollut sattumaa, että Isis kohdisti seksuaalista väkivaltaa jesidinaisiin. Toteutus oli hyvin suunnitelmallinen, ja poikkesi muiden irakilaisyhteisöjen saamasta kohtelusta. Jesidejä lukuun ottamatta Isis ei siepannut yhtä järjestelmällisesti muita irakilaisnaisia.

Muradin mukaan Isis tiesi, millaista arvostusta nimenomaan naiset jesidiyhteisössä nauttivat. Yhteisön arvokkuuden saattoi romuttaa viemällä heiltä naiset ja tytöt, ja tappamalla miehet ja iäkkäät naiset.

– Ja he tiesivät, että ainoa tapa tuhota yhteisö ja varmistaa, että se ei koskaan palaudu, tapahtuu naisia ja lapsia käyttäen. Ja tähän saakka he ovat onnistuneet. He onnistuivat hävittämään meidät.

Esimerkiksi Muradin kotikylä Kocho on tyhjentynyt, eikä siellä asu enää ainuttakaan perhettä. Paikalta on löydetty 17 joukkohautaa. Pakoon lähteneistä osa on asettunut läheisiin kyliin, mutta valtaosa asuu maan sisäisille pakolaisille tarkoitetuilla leireillä.

– Meillä oli yhteisö. Meillä oli oma kulttuuri, kieli, uskonto ja historia, joita esivanhempamme ovat rakentaneet sukupolvien ajan. Ja vain muutamassa tunnissa se kaikki vietiin meiltä.

Kylien jälleenrakentamisen ohella Murad kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen oikeuden saavuttamisen. Isis-taistelijoita ei ole vielä saatu oikeuden eteen vastaamaan jesideihin kohdistuneista veriteoistaan. Tässä tehtävässä häntä on auttanut esimerkiksi ihmisoikeusjuristi Amal Clooney.

– Olemme keränneet kaikki todisteet ja työstäneet niitä. Silti emme ole nähneet ainuttakaan Isisin jäsentä, joka olisi saatettu vastuuseen vielä. Mutta meillä on todistusaineisto, emmekä aio luovuttaa sen suhteen, mitä he tekivät.

Missio ei ainakaan kaadu kärsivällisyyden puutteeseen. Murad toteaa, että holokaustinkin jälkeen vei vuosikausia, ennen kuin oikeus nytkähti eteenpäin.