Heidi Haapalan isä, Kai Salomaa katosi 6 vuotta sitten. Poliisi epäilee, että Salomaa on joutunut henkirikoksen uhriksi, mutta mitään varmuutta asiasta ei ole, sillä ruumista ei ole löytynyt. Tapauksen tutkinta on edelleen käynnissä, mutta Heidi ei saa rauhaa ennen kuin isän kohtalo on selvinnyt.
− Kyllähän se toisi rauhan, kun saisi asian päätökseen, Heidi Haapala huokaa.
Mutta toisaalta isän kohtalon selviäminen myös pelottaa. Heidi on opetellut elämään epätietoisuuden kanssa, ja hän pelkää lopullista vastausta ja sitä, miten sen saaminen muuttaa elämää. Mielessä pyörii myös kuvitelmia, joiden ei soisi olevan totta. Mitä, jos isä on joutunut kärsimään?
− Totta kai sitä on tullut kuviteltua kaikenlaista. Ja yksikään kuvitelmista ei ole nätti, Heidi kertoo.
Poliisi aloitti tutkinnan hitaasti
Heidi oli 18-vuotias, kun hänen silloin 46-vuotias isänsä katosi. Isällä ja tyttärellä oli aina ollut hyvin lämpimät välit, vaikka he asuivatkin eri osoitteissa. Isän elämään liittyi runsasta alkoholinkäyttöä ja loppuvaiheessa myös jonkin verran huumeita. Elämäntavastaan huolimatta hän oli Heidille hyvä isä. Sellainen, jonka kanssa soiteltiin lähes päivittäin ja jolle Heidi pystyi kertomaan kaikki murheensa.
− Isä oli hyvin perhekeskeinen, vaikka olikin niin sanottu kadunmies. Kun hänestä ei ollut kuulunut mitään pariin päivään, aloin huolestua.
Kun isästä ei ollut kuulunut viikkoon, Heidi teki katoamisilmoituksen.
− Olisin tehnyt sen paljon aikaisemmin, mutta piti kuulemma odottaa viikko. Ja koska isäni elintavat olivat poliisille jo ennestään tutut, tuntui, että asiaa ei otettu vakavasti. Vasta heinäkuussa kysyttiin ensimmäistä kertaa, mitä isällä oli ollut päällä, kun hänet viimeksi nähtiin.
Nuoruus jäi kesken
− Olen päättänyt, etten katkeroidu, vaikka tavallaan jouduinkin kasvamaan aikuiseksi liian aikaisin. Yhtäkkiä piti ottaa vastuu isoista asioista. Sitä ei varmaan tule ajatelleeksi, mutta kadonneen ihmisen kaikki asiat, niin kuin esimerkiksi pankki- ja raha-asiat jäävät rullaamaan, Heidi selittää.