Kirkkoherra Arto Marttisen mukaan imatralaiset ovat erittäin järkyttyneitä, koska siitä samasta ravintolan ovesta, mistä lauantaiyönä surmatut kulkivat, on kulkenut moni muukin.
– Tapahtumat menevät ihon alle. Ihmiset ajattelevat, että sama olisi voinut tapahtua myös heille, koska uhrit ovat valikoituneet sattumanvaraisesti. Imatralla ihmiset tuntevat toisensa monin eri sitein, joten tapahtunut tulee sitäkin kautta lähelle ja näin suru tulee samalla myös omakohtaiseksi, valaisee Marttinen imatralaisten tuntemuksia.
Imatran kriisikeskus toimii seurakunnan tiloissa vain muutaman sadan metrin päässä tapahtumapaikalta. Kriisikeskus on avoinna myös tänään maanantaina 10-18.
– Kriisikeskuksessa on käynyt kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat olleet auttajillekin tuttuja, kun eletään pienellä paikkakunnalla. Tämä tuo lisäkuormaa, sanoo Marttinen.
Yksi uhreista tunnettiin sillanrakentajana
Marttinen kertoo tunteneensa itsekin kaikki kolme uhria.
– Tiina Vilen-Jäppinen oli kirkon luottamushenkilö aiemmin. Hän on ollut kaikkialla sellainen sillanrakentaja ja tuonut omahenkilökohtaisella panoksella jotain uutta tähän kaupunkiin, kuvailee Marttinen.
Marttisen mukaan myös toimittajauhrit olivat hänen tuttujaan.
– He ovat samalla tavalla mielessäni. Olen toisen toimittajan kanssa ollut mukana syöpäyhdistyksen toiminnassa ja toisen toimittajan tunnen siitä, kun hän on tuonut lapsia seurakuntaan, sanoo Marttinen.
Marttisen mukaan Imatran surmat järkyttävät kaupunkilaisten turvallisuuden tunnetta ja nostattavat samalla vihan tunteita.
– Surutyöhön liittyy viha. Nyt viha kohdistuu väkivallan tekijään. Viha haluaa etsiä kohteen tunteille. Aika harva ihminen jää vihaan vaan pystyy sen jälkeen löytää muita asioita, kuvailee Marttinen.
Marttisen mukaan surutyötä voi tehdä monin tavoin.
– Osa ihmisistä saa purettua surunsa puhumalla, mutta on ihmisiä joille puhuminen ei ole paras keino surra, vaan se voi ahdistaa. Surutyötä voi tehdä esimerkiksi halkoja hakkaamalla, paljastaa Marttinen.
Imatra ei juhli itsenäisyyttä
Marttisen mukaan Imatralla ei juhlita tänä vuonna itsenäisyyspäivää vaan täällä surraan.
– Täällä ei ole oikein juhlatunnelmaa. Kyllä se taitaa olla näin koko kaupungissa, toteaa Marttinen.
Marttisen mukaan myös kaupunki miettii sitä, miten itsenäisyyspäivänjuhlia vietetään.
– Suru kuuluu puheissa ja elämme imatralaisten mukana. Viesti kulkee ja nyt kaikki ovat kuulolla, joten apua ja järjestelyitä teemme tarpeen mukaan, lisää Marttinen.
Näin Marttinen kirjoittaa seurakunnan nettisivuilla:
Olemme tilanteessa, jossa paljon on särkynyt. Saimme taakan, jonka kantaminen kysyy voimia. "Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet".
Älä jää yksin. Meidän tulee kulkea yhdessä.
