Paha olo töissä ajoi Ilona Suojasen tutkimaan "onnellisuuden DNA:ta". Raportoidessaan muiden onnen hetkistä hän on oppinut myös paljon itsestään.
Suojanen muistaa edelleen hetken, kun hän havahtui omaan onnettomuuteensa. Takana oli pitkä työpäivä ja televisiossa pauhasi Frendit-sarja.
Komediasarja oli tarpeeksi kevyt tönäisemään työstressin taka-alalle. Suojasta alkoi naurattaa.
Nauru tuntui vieraalta ja Suojanen tiesi, miksi. Oli torstai ja tämä oli ensimmäinen kerta viikon aikana, kun hän nauroi vapautuneesti.
– Kerroin entiselle puolisolleni, että en ole nauranut koko viikkona. Hän kysyi, enkö muka töissä naura ollenkaan.
Suojanen alkoi miettiä, tekeekö työ hänet onnelliseksi. Vastaus oli selvä.
Tarvitseeko töissä olla onnellinen?
Ilona Suojanen on sarjaopiskelija. Kun onnellisuus katosi, hän oli opiskellut itsensä viestinnän tradenomiksi ja journalistiikan maisteriksi.
Lama-aikana oli kuitenkin hankala saada töitä, ja ura oli ajautunut väärään suuntaan. Koulutus ei tukenut työtä ja kuorma oli liian suuri.
Töissä vallitsi toksinen ilmapiiri, jota ruokki ilkeät supattelut selän takana. Kaikki nämä yhdessä veivät Suojaselta työn ilon.
Töiden ohessa Suojanen oli aloittanut kasvatustieteiden maisterin opinnot.
Oman kokemuksensa myötä hän kiinnostui onnellisuudesta työpaikalla. Tuolloin aihe ei vielä ollut trendikäs ja pro gradu herätti epäilyksiä.
– Jotkut ihmiset naureskelivat, miten onnellisuus ja työ liittyvät toisiinsa. Minulle oli selkeää, että niiden välillä oli yhteys. Tunsin olevani tärkeän asian äärellä.
Suojanen arvioi onnellisuutta numeerinen asteikon avulla. Tutkimusmetodi jätti kuitenkin tulevan tohtorin kylmäksi. Analysoidessaan tuloksia Suojanen huomasi, että onnellisuuteen paneutuminen vaatii enemmän.
– Minua kiinnostaa, miten ihmiset näkevät maailman. Sitä on hankala kuvata numeroiden avulla, kun puhutaan niinkin kompleksisesta asiasta kuin onnellisuus.
Tie tutkijaksi oli auennut.
Onnen monet kasvot
Mitä onni sitten on? Sitä jokaisen on hyvä kysyä itseltään.
Onnellisuus on saanut ihmiskunnan historian aikana lukemattomia määritelmiä. Se on yksi ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä, ja etenkin länsimaissa sitä jahdataan suupielet vaahdossa.
Aristoteles näki onnellisuuden tulevan hyveellisen elämän kautta, mutta mitä sitten on hyveellinen elämä. Immanuel Kant sen sijaan erotti moraalin ja onnellisuuden toisistaan. Nietzschen mukaan onnellisuus on katoava tila.
On määritelmä ja suuntauksia, mutta ei sellaista luonnehdintaa, jota ei voisi kyseenalaistaa. Onnellisuustutkimus ei ole matematiikkaa.
Suojanen ei luonnehdi onnellisuustutkimusta haastavaksi tai vaikeaksi, vaan kiehtovaksi. Hänen silmänsä syttyvät, kun hän puhuu tutkimuksen moninaisuudesta.
Kun Suojaselta kysyy, miten hän määrittelee onnellisuuden, hersyvä nauru muuttuu pohdinnaksi.
– Onnellisuus on subjektiivinen kokemus ja siksi jokainen määrittelee sen eri tavalla. En usko, että koskaan täysin ratkaisemme onnellisuuden salaisuutta. Se muuttuu jatkuvasti.
7:35
Suojanen on viimeisimpien onnellisuustutkimusten kanssa yhtä mieltä siitä, että muilla ihmisillä on suuri vaikutus onnellisuuteen.
Myös Suojasen onnellisuuden perusta rakentuu läheisistä ihmisistä ja terveestä parisuhteesta. Toinen tärkeä onnellisuuden kulmakivi on tunne siitä, että elää.
Nykyisessä avioliitossa se näkyy muun muassa lämpiminä halauksina aamuisin.
– Minun onnellisuushetkeni on se, kun puolison kanssa heräämme ja halaamme. Edelleen pysähdyn siihen. Juuri siinä hetkessä olen elossa.
"Välillä voi olla onneton"
Pro gradun jälkeen Suojasella oli lukemattomia kysymyksiä, mihin hän halusi vielä löytää vastaukset. Hän jatkoi gradussaan aloittamaansa aihetta Edinburghin yliopiston tohtoriohjelmassa.
Väitöskirjaa kirjoittaessa Suojanen pohti paljon sitä, kuka on vastuussa onnellisuudesta työpaikalla. Hän oli jumiutunut ajatukseen, että yksilö itse on vastuussa onnellisuudestaan. Näinhän self help -oppaatkin toitottavat.
Omat ajatukset kuitenkin muuttuivat kirjoitustyön edetessä. Vastuu ei ole pelkästään yksilöllä.
– Ehdottomasti vastuu työpaikalla on jaettu. On työntekijän vastuulla huolehtia itsestään ja muista, mutta myös organisaatiolla ja johdolla on vastuu työntekijöiden onnellisuudesta.
Tutkimuksen jälkeen Suojanen oli entistä varmempi siitä, että hän haluaa työtä tehdessään olla onnellinen. Niin halusi olla myös lähes kaikki tutkimukseen osallistuneista.
Suojaselle työn pitää olla merkityksellistä. Hän jätti jo yhden työpaikan taakseen, eikä pelkää tehdä samaa, jos tilanne sitä tulevaisuudessa vaatisi.
Suojanen kuitenkin muistuttaa, että yksittäiset alamäet kuuluvat elämään.
– Välillä voi olla onneton töissä, mutta jos se on jatkuvaa, niin kannattaa herätä ja pohtia, mitä asialle voisi tehdä.
Korona muutti suunnitelmat onnelliseen suuntaan
Suojasen takaraivossa oli muhinut jo pidempään ajatus onnellisen turvallisuuden tutkimisesta. Hän oli aloittanut Rotterdamin Erasmus-yliopiston turvallisuuden tutkimuskeskuksessa, kun uuden kirjan kokoaminen alkoi.
Ensimmäiset rivit kirjoitettiin keväällä 2020, samoihin aikoihin, kun koronavirus laittoi maailman polvilleen. Kun ihmisten turvallisuuden tunne horjui, tutkimuksesta tuli entistä ajankohtaisempi.
Korona ravisteli myös Suojasen ja hänen avopuolisonsa elämää. Pariskunta asui Singaporessa ja he olivat suunnitelleet sapattivuoden pitämistä. Rinkat olivat jo pakattuina, kun korona sulki puoli maapalloa.
Suomeen he eivät päässeet yhdessä, sillä tiukat koronasäädökset estivät turkkilaisen avopuolison matkustamisen Suomeen. Pari muutti Alankomaihin ja pian Suojanen huomasi elävänsä elämänsä onnellisinta aikaa.
Vaikka uutiset kuolemista ja kiristyvistä rajoituksista herättivät huolta, pariskunta oli onnistunut luomaan itselleen onnellisuuden kuplan, jota rytmittivät rutiinit.
– En ikinä ajatellut, että olisin ihminen, joka nauttii rutiineista.
Jokapäiväiset kävelylenkit, mielekäs työ, kaunis koti ja toimiva parisuhde jättivät korona-ajan synkkyydet varjoonsa.
Turvan tunnetta lisäsi paluu tuttuun eurooppalaiseen ympäristöön ja tieto siitä, että tarjolla on kattavat terveyspalvelut.
Turvallisuus luo onnea
Suojasen mukaan onnellisuuden ja turvallisuuden tunteilla on valtavasti yhteistä. Turvallisuuden lisääminen voi tuoda onnellisuutta ja parempaa oloa omaan elämään.
– Turvallisuuden tunne ei vaadi onnellisuutta, mutta onnellisuuden tunteeseen turvattomuuden tunteella on suurikin vaikutus.
Suojasen mukaan uhkien puuttuminen ei automaattisesti takaa sitä, että ihminen tuntee olonsa turvalliseksi. Turvallisuuden tunteen syntymiseen vaaditaan turvallisuussignaaleja.
Toiselle turvan tunnetta voi tuoda talvea varten pienitty puuklapikasa, kun toinen kokee sateenkaarilipun tuovan turvaa. Myös toiset ihmiset toimivat turvallisuussignaaleina.
Leikkivät lapset leikkipuistoissa tai kadulla liikkuva poliisi voivat tuoda turvallisuutta. Toisaalta jollekin toiselle poliisin raskas aseistus voi lisätä turvattomuuden tunnetta. Suojaselle itselleen on tärkeää kuulla tosielämän tarinoita siitä, kuinka ihmiset auttavat toisiaan.
– Ei vaan tuttuja läheisiä, vaan myös tuntemattomia. Ne ovat minulle tärkeitä turvallisuussignaaleja. Ne osoittavat, että maailma on turvallinen paikka ja täällä on hyviä ihmisiä, jotka välittävät.
Geenit vaikuttavat onnellisuuteen
Tutkimusten mukaan jopa 50 prosenttia onnellisuudesta tulee geeneistä.
Suojanen uskoo olleensa onnekas elämän geeniruletissa. Surujenkin keskellä hän on pystynyt pysymään optimistisena. Moni entinen työkaverikin muistaa nykyisen tutkijan positiivisena, vaikka hän itse eli tuolloin elämänsä raskainta vaihetta.
– Olen miettinyt, että onko minulle annettu joku optimistigeeni. Pystyn sanomaan, että minulla on ollut hyvä ja onnellinen elämä. Joku muu voisi nähdä asian toisin.
2:34
Geenit eivät kuitenkaan määritä koko onnellisuutta. 40 prosenttia syntyy ihmisen oman toiminnan tuloksena ja 10 prosenttia on ympäristön vaikutusta.
Suomalaiset ylpeilevät vuosi toisensa perään maailman onnellisimman kansan tittelillä. Nyt kirkkain mitali on ripustettu suomalaisten kaulaan jo viidesti.
Suojasen mukaan suomalaisten on syytä olla ylpeitä, vaikka mittaus suoritetaankin länsimaita suosien.
– Se tekee suomalaisille hyvää, että ymmärrämme, miten hyvin kaikki täällä on.
Tutkimus tiivistyy yhteen kysymykseen, johon vastataan asteikolla 1–10. Lisäksi siinä selvitetään tyytyväisyyttä, ei niinkään onnellisuutta.
Sen sijaan, että kartoitettaisiin, kuinka tyytyväinen ihminen on elämäänsä, tulisi ehkä kysyä, kuinka paljon onnellisia ihmisiä on ympärilläsi.
– Olisi huolestuttavaa, jos suomalaiset eivät olisi tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että olemme kaikki onnellisia.
Suojanen karsastaa myös sitä, että onnellisuutta mitataan bruttokansantuotteen avulla.
– Se ei mittaa elämisen laatua, ja lisäksi se jättää huomiotta taloudellisen kasvun haittapuolet, kuten tuloerot ja haitat ympäristölle. Sitä ei alkujaan ole luotukaan onnellisuuden mittaamiseen, eikä sitä tulisi sellaisena käyttää.
Onnellisuus ei ole muuttumaton
Vuosien mittaan Suojasen onnellisuus on muuttunut, ja sekin on normaalia.
– Itse uskon, että onnellisuus on muuttuvaa. Se voidaan eri elämänvaiheissa määritellä eri tavoin ja se on toivottavaakin.
Suojanen on maailman matkaaja. Hän on asunut Suomessa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa, Laosissa, Singaporessa ja Skotlannissa.
Nuorena matkustelu teki hänet onnelliseksi. Ulkomaan matkoja kertyi keskimäärin 7–8 vuodessa. Nyt matkalaukkuelämä uuvuttaa.
– Matkustelu oli minulle tärkeää, koska en ollut arjessa onnellinen, vaan pakeni sitä ulkomaan matkoille.
Suojanen ei osaa eritellä, missä maassa on ollut onnellisin. Elämä Australiassa oli ihanaa, sillä se oli hänen ensimmäinen pitkä reissunsa. Nuorelle naiselle muutto oli elämys.
– Ei se maa niinkään vaikuta onnellisuuteen, vaan ihmiset ja olosuhteet. Suomen luontoa toki arvostan paljon ja sitä kaipasin Singaporessa. Toisaalta en pystyisi asumaan paikassa, jonka lait eivät noudata arvojani, kuten Texasissa.
Ei se lopputulos, vaan ...
Nyt Suojanen on saanut toisen kirjansa. Tutkijan työ on luovaa ja hän nauttii siitä.
– En halua olla sellainen kliininen akateeminen tutkija. Silloin olisin varmaan todella onneton onnellisuustutkija, tutkija naurahtaa.
Suojanen haluaa tuoda tutkimuksiinsa inhimillisen puolen ja siksi uusimmassa kirjassa on vahvasti mukana oma tarina.
Vaikka Onnellinen turvallisuus -teos on tullut vasta painokoneesta, hän haaveilee jo seuraavasta. Suojanen on huomannut, että kirjoitusprosessi tekee hänet onnellisemmaksi kuin itse lopputulos.
– Jos luottaa tulevansa onnelliseksi, vasta saadessaan jotakin valmiiksi, voi mennä pahasti vikaan.