Iso joukko EU-maita, muita Euroopan maita sekä Yhdysvallat ja Australia ilmoittivat maanantai-iltana yhteen tahtiin, että ne karkottavat venäläisiä diplomaatteja vastatoimena Salisburyn myrkytyksille. Kansainvälisen diplomatian asteikolla reaktio on voimakas, mutta ilmaan jäi silti leijumaan kysymys, pitikö vai pettikö EU-rintama, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Ilkka Ahtiainen.
Venäjä on kieltäytynyt yhteistyöstä sen selvittämisessä, miten entinen kaksoisagentti Sergei Skripal ja tämän tytär joutuivat myrkytetyiksi venäläisperäisellä hermomyrkky novitshokilla Britannian maaperällä.
Jos katsoo puhtaasti maamääriä, EU-rintama repesi. Pidättäytyihän karkotuksista tusinan verran jäsenmaita, joukossa Itävalta, Belgia, Portugali, Slovakia, Slovenia, Kreikka ja Bulgaria. Ei siis pelkkää Balkania.
Mutta samaan aikaan kannattaa katsoa toista EU-joukkuetta, siis sitä, jonka Suomi valitsi: Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Puola, Baltian maat, Hollanti, Tsekki, Romania, Unkari sekä tietenkin Ruotsi ja Tanska.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) sanoi maanantaina, ettei päätös ollut Suomelle helppo. Näin varmaan oli, koska Suomen (ja Ruotsin) intressissä oli EU:n yksimielinen päätös.
Mutta jos katsoo porukkaa, johon Suomi olisi toisenlaisella päätöksellä ajautunut, ratkaisun on täytynyt olla myös varsin selvä. Kaiken lisäksi se oli johdonmukaista jatkoa sille, miten Suomi on hankalina viime vuosina Venäjä-suhteissaan toiminut; reagointi on ollut selväpiirteistä, riittävän nopeaa ja EU:n päälinjan mukaista. Linja valittiin viimeistään vuonna 2014, jolloin Venäjä ryösti Krimin Ukrainalta ja jolloin sai alkunsa Venäjän ja lännen välien kylmeneminen.