Palvelutalo Foibekartanon asukkaat juhlivat etuajassa juhannusta perinteisin lavatanssein Vantaalla. Ikäihmiset innostuivat muistelemaan MTV Uutisille, mitä kaikkea vuosien varrella juhannusjuhlissa on sattunutkaan.
Juhannuskoivut on ripustettu puisen tanssilavan reunoille Foibekartanon pihamaalla. Palvelutalon asukkaita lipuu rollaattoreiden kanssa hiljalleen kohti tapahtumapaikkaa, jossa saksofonisti Johannes Salomaa jo virittelee tanssikansaa.
– Niin hienoa päästä tansseihin, Ritva Kauramäki, 90, toteaa iloisesti saapuessaan rollaattorinsa kanssa.
Kauramäki kertookin olleensa nuorena kova tanssimaan. Etenkin polkka ja masurkka ovat olleet omia suosikkeja.
Lue myös: Tällainen hyttyskesä Suomessa on edessä: Pohjoisessa iniseviä juhannuskavereita piisaa, mutta huitoa ei kannata – "Se on satavarmaa, että hyttysiä tulee"
Jatkosodan aikana ja vielä sodan päätyttyä Suomessa oli voimassa tanssikielto. Kauramäki naurahtaakin, että sääntöä tuli rikottua tilaisuuden tullen.
– Menimme porukalla heinälatoon, siivosimme heinät pois ja saimme hanuristin nurkkaan soittamaan. Kerran joku huusi, että poliisi tulee. Meille tuli kiire laittaa heinät takaisin ja menimme kuin varpusparvi metsään piiloon, Kauramäki kertoo huvittuneena.
Koivun tuoksu muistuttaa kotipaikasta ja juhannuksesta
Ensimmäisenä tanssilattialle astuvat 59 vuotta avioliitossa olleet Raija ja Nils Mattlin. Pariskunnalle tanssiminen on ollut yksi tärkeimmistä juhannusperinteistä.
– Vietimme ensimmäisen juhannuksen yhdessä Vantaan Hiekkaharjussa, Nils kertoo.
– Juu, minäkin muistan sen. Hain lähimetsästä pieniä juhannuskoivuja, koska ne muistuttivat minua kotiseudustani Itä-Suomessa, Raija kommentoi.
Kahdeksan sisaruksen perheessä kasvanut Raija muistaa erään juhannuksen, jolloin he olivat kokoontuneet sisarusten ja näiden puolisojen kesken.
Lue myös: Helsingistä odotettavissa eniten junamatkustajia juhannuksena muualle Suomeen, VR varautuu liikenteen vilkastumiseen: ”Saa nähdä miten lähtee liikkeelle”
Illan vaikeimpia päätöksiä naisväelle oli tuottanut, millaiset kengät tanssipaikalle tulisi ottaa.
– Juhlapaikkaan oli kuuden kilometrin matka, joten päätimme pukea lenkkitossut, jotka jätimme tanssipaikan lähistöllä olevaan pusikkoon. Illan päättyessä menemme hakemaan kenkiämme, mutta joku on vienyt ne sieltä. Taisivat mennä parempiin jalkoihin, Raija naurahtaa.
Kesälempeä juhannusyössä
Tanssilattialla tanssahtelee myös sata vuotta täyttänyt Antti Rintama yhdessä hyvän elämän valmentajan Katri Mervilä-Puhakan kanssa. Koronavirustilanteen takia Mervilä-Puhakka käyttää kertakäyttökäsineitä ja hengityssuojainta, mutta kaksikon tanssimista suojautuminen ei hidasta.
– Tanssimaan minä olen kyllä aina ollut todella huono, Rintama tunnustaa lupsakkaasti.
Rintama kertoo ensimmäisestä nuorten juhannusjuhlasta, johon hän osallistui ennen rippikouluun menemistä. Juhlapaikassa sijaitsi suuri kivi, jonka ympärillä nuoret lauloivat ja leikkivät piirileikkejä tanssimisen sijaan.
– Joukossa oli välillä vähän parempia ja vähän huonompia laulajia, Rintama muistelee.
Lue myös: Juhannussää on vielä pieni arvoitus, mutta ehkä näin hurjaa keliä ei ole luvassa: Muistatko tämän keskikesän juhlan räntäsateessa? Entä todellisen superjuhannuksen?
Illan edetessä paikalle saapui myös vanhempia poikia, joilla oli mukana alkoholia. Tunnelma muuttuikin nopeasti, kun humaltuneet alkoivat rähistä.
Juhlapaikalta Rintama ei lähtenyt kuitenkaan yksin, vaan hän pääsi ensimmäistä kertaa saattelemaan tyttöä kotiin.
– Tytön nimi oli Helvi ja hän oli aika kiva. Ajelimme yhdessä polkupyörillä edestakaisin pitkin kyliä, Rintama hymähtää.