Huutajat huutaa – sydämentahdistimia odotellessa

– Alussa esiinnyttiin useimmiten yllättäen ja pyytämättä, vaikkapa käkikelloina sveitsiläisen puutalon ikkunoista. Hyökättiin milloin mihinkin huutamaan ja ensimmäinen viisi vuotta meni sillä tavalla. Sittemmin eri taiteenlajit ovat omineet meidät, kertoo kuoronjohtaja Petri Sirviö MTV3:lle Oulussa.

Näyttää siltä, että ei ole paikkaa, jonne Huutajat eivät olisi pitkän uransa aikana päässeet. Ovet ovat auenneet niin Kiasman avajaisiin kuin Wienin juhlaviikoillekin. He ovat esiintyneet niin Roskilden päälavalla, Pet Shop Boysin keikalla kuin Leningradissakin. Heistä on tehty kaksi dokumenttia ja he ovat huutaneet Islannin kuumissa lähteissä.

– Kyllä matkat ovat olleet tietysti tämän jutun suola, mutta myös henki on hyvä. Hyvät keikat ja hyvä porukka. Olen ollut mukana 24 vuotta ja ääni on kestänyt vaihtelevasti. Jos huutamalla haluaa pilata äänensä, niin se on todella helppoa, mutta jos sitä haluaa huoltaa, niin siihen pitää kiinnittää huomiota, sanoo Kari Miettunen.

Samoilla linjoilla on 12 vuotta huutanut Juha Kallio.

– Niin kuin Kari tuossa sanoi, niin äänenavaus on aika tärkeä pointti tässä jutussa. Ääni on pilalla kahden biisin jälkeen, jos ei sitä avaa, kertoo Kallio.

Vasta neljä vuotta mukana ollut Tuomo Heikkinen fanitti huutajia jo vuosituhannen vaihteesta ja lopulta uskaltautui hakemaan mukaan.

– Minulla on tarvittaessa aika kova ääni. Se, että hain Huutajiin on yksi elämäni fiksuimpia päätöksiä. Ensimmäinen ulkomaan matka, jolla minä olin mukana oli Luulajan kulttuuritalossa. Kun me aloimme huutaa, niin eturivi pomppasi pystyyn, kun he yllättyivät miten kova ääni meistä lähtee, naureskelee Tuomo Heikkinen.

Hengitysääniä alasti sängyssä

Petri Sirviö tunnetaan parhaiten Mieskuoro Huutajien perustajana ja taiteellisena johtajana. Suomessa vähemmän tunnettua on hänen työnsä visuaalisen taiteen yhteyksissä. Live-esitysten lisäksi Petri Sirviö tekee videoinstallaatioita, ääniteoksia ja erilaisia tekstipohjaisia töitä. Hän on osallistunut useisiin merkittäviin kansainvälisiin näyttelyihin, mm. Sydneyn biennaaliin 2010. Kävijöitä siellä oli vaatimattomat 1,5 miljoonaa.

Videoinstallaation tekstimateriaalina on käytetty Australian pääministeri Kevin Ruddin vuonna 2008 pitämää anteeksipyyntöpuhetta maan alkuperäiskansalle, aboriginaaleille. Teos on ollut esillä myös New Yorkissa ja Pietarissa.

– Laitoin jätkät opettelemaan Australian pääministerin anteeksipyynnön, osa opetteli sen kokonaan. Sitten vähän huutoa väliin. Täällähän on myös yksi teos, jossa ei ole huutoa ollenkaan. Jäisen videon äänenä on minun hengitykseni. Hengittelin ja puhaltelin herkän mikrofonin kanssa alasti sängyssä läppäri sylissä, paljastaa Sirviö taiteensa syntytaustoja.

Huudolle ei näy loppua

Huutajien elinkaaren eli 25 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Sirviö sanoo, että tuntuu, että maailma ympärillä muuttuu ja miehet yrittävät vain pysyä mukana.

– Nyt tuntuu kiinnostavimmalta juuri se pitkä jänne, että mitä tapahtuu kun herroilta alkaa loppua sydämentahdistimista patterit tai he unohtavat lähteä pois lavalta tai tulla sinne, nauraa Sirviö.

Huutajissa on jotain mystiikkaa, he tuntuvat aidoilta jätkiltä, joilla ei ole kiiltokuvamaista pintaa. Perusjätkiä, joilla on niin hauskaa kuin kurjaakin. Sen näkee naamasta ja ilmeistä. Jos Huutajiin pääsisi naispuolisia jäseniä, niin hakisin heti. Ja jo nimenikin vuoksi vaatisin hyväksymistä joukkoon hurjaan.