Lukija välitti MTV Uutisille kuvan Helsingin Pukinmäestä, jonka juna-asemalla sijaitsevaan välipala-automaattiin oli yritetty murtautua. Kuvassa näkyy sulattamalla tärvelty suojapleksi, ja lukija kuvailee jälkeä ”polttoleikkaukseksi”. Automaatin sisälle ei kuitenkaan oltu päästy.
– Ollut näköjään kova jano, lukija pohtii.
Automaattien toiminnasta vastaava JOBmeal Oy:n operointijohtaja Matti Särkkä kertoo, että automaatteihin kohdistuu ilkivaltaa ja murtoyrityksiä on kuukausittain, painottuen lähinnä kesäaikaan. JOBmealilla on satoja julkisia välipala-automaatteja pääkaupunkiseudulla, aina lentokentältä metroasemiin sekä kouluihin, mutta ilkivaltaa tapahtuu lähinnä joillain juna-asemilla. Niissäkin tapaukset ovat vuosien saatossa vähentyneet.
– VR on lisännyt niihin valvontaa ja kamerat löytyvät lähes joka asemalta, Särkkä kertoo.
Vaikea murto suklaan vuoksi ei kannata
Särkkä kertoo, että automaatit on rakennettu niin, että niihin on vaikea päästä sisälle ilman ammattiosaamista ja soveltuvia työkaluja. Kun ostoksetkin nykyään tapahtuvat maksukortein, ei automaatissa ole sisällä juuri muuta vietävää kuin ostettavat suklaapatukat, eväät ja juomat.
– Sinne on todella vaikeaa mennä sisään tai saada mitään. Eikä se ole kovin kannattavaa, Särkkä toteaa.
Hän kertoo, että tihutöiden korjauskustannukset ovat yleensä sadoissa euroissa, mutta ne riippuvat siitä, miten syvälle automaattiin on päästy. Hänen mukaansa kerran vuodessa jokin automaatti on hajoitettu niin pahasti, että sinne on esimerkiksi päästy sisälle. Silloin kulut voivat olla kovat. Esimerkiksi maksupäätteet ovat kalliita laitteita korvata.
Lisäksi automaatin ollessa rikki jää myyntiä saamatta, erityisesti jos korjaus syystä tai toisesta viivästyy.
Nuori voi maksaa tihutyöstään kovan hinnan
Särkkä kertoo, että useimmiten automaattiin kajonneet jäävät kiinni joko valvontakameran tai vartijoiden ansioista. Yleensä tekijät ovat nuoria, jotka tekevät tyhmyyksiä porukassa.
Aivan nuorimpia ensikertalaisia koskevat asiat pyritään ratkaisemaan sovittelulla, mutta muiden osalta siirtyy rikosprosessiin. Särkkä harmittelee, että nuoret eivät tunnu aina ymmärtävän tihutöidensä seurauksia. Esimerkiksi rekisterimerkinnät voivat hänen mukaansa haitat elämää vielä pitkälle tulevaisuuteen.
– Pitäisi kertoa, että siitä voi maksaa aika kovan hinnan, hän toteaa.
Harmia koituu luonnollisesti myös muille. Jos jollakin asemalla automaattiin kohdistuu usein ilkivaltaa, harkitaan automaatin poistamista. Silloin eväät jäävät aseman käyttäjiltä saamatta.
– Se on sitten pois alueen palveluista. Se on sääli sinänsä, Särkkä toteaa.