Hirvenmetsästyksen yhteydessä tapahtuvien metsästysrikosten tulkinnassa on suuria paikkakuntakohtaisia eroja. Samanlainen tapaus tulkitaan toisaalla vahingoksi ja toisella paikkakunnalla siitä seuraa kovimmat mahdolliset rangaistukset.
Tyypillisin tapaus on sellaisen naarashirven ampuminen, jolla on vasa mukana. Vasaa on kuitenkin vaikea maastossa havaita metsän peitteisyyden vuoksi varsinkin lumettomana aikana.
Koko maassa vasan kanssa liikkuvia emähirviä ammutaan joka syksy kymmeniä. Paikoin nämä tapaukset ovat myös lisääntyneet viime vuosina.
- Pelkästään meillä Koillis-Savossa on tälle syksylle ollut jo neljä tapausta ja se on aika paljon, laskee vanhempi konstaapeli Mika Wallius Juankosken poliisiasemalla.
Wallius ei halua arvioida, johtuuko määrä osaltaan myös liipaisinherkkyydestä ja malttamattomuudesta metsätystilanteissa.
Eroja myös syytteissä
Kihlakunnansyyttäjä Leila Suvantola Itä-Suomen syyttäjänvirastosta on tilastoinut metsästysrikoksia vuosilta 2007-2012 Lapin, Oulun ja Itä-Suomen lääneissä. Tuolla alueella tapahtuu 70 prosenttia Suomessa tietoon tulevista ja syyteharkintaan johtavista metsästysrikoksista.
Tyypillisin metsätysrikos tai rikkomus on emän ampuminen vasalta. Itä-Suomessa syyttäjän nostamista syytteistä tällaisia metsästysjuttuja oli peräti 60 prosenttia.
- Niitä oli Itä-Suomessa 84 tapausta, kun kokonaismäärä oli 141. Se on paljon, Suvantola sanoo.
Oulun läänissä vastaavat luvut olivat 37 (135) ja Lapin läänissä 8 (69).