Euroopan ihmisoikeustuomioistuin linjaa tuoreessa päätöksessä poliisin toimintaa piirityksessä.
Lyhennelmä (englanninkielinen) löytyy tästä linkistä.
Ja linkki varsinaiseen päätökseen tässä.
Varsinaisessa päätöksessä koko tapahtuma on käyty tarkkaan läpi. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus: Hirsalan mökkisaarella pari päivää kestänyt piiritys 1994 alkoi, kun JH uhkaili hänet sinne vienyttä taksikuskia. JH tiedettiin väkivaltaiseksi henkilöksi ja lähihuvilalla sattui olemaan suuryrityksen tilaisuus. Kuutisenkymmentä poliisia piiritti JH:ta huvilalla. Häneen ei saatu kontaktia ja JH ampui yli sata laukausta. Piiritys päättyi kun poliisin jo haavoittama JH tuli pimeällä palavan talon ovesta aseiden kanssa kontallaan. Panssariautossa olleet kaksi poliisia ampuivat JH:ta. Tarkoitus oli osua olkapäähän ja käteen, mutta haulit osuivat JH:ta päähän. JH kuoli.
EIT katsoi, että poliisin toiminta ei loukannut JH:n oikeutta elämään. EIT perusteli päätöstä seuraavasti:
- Operaation johtamisesta ei löytynyt moitittavaa ja poliisin päätavoite oli ollut purkaa tilanne neuvottelemalla.
- ampuneilla poliisimiehillä oli peruste ampua lamauttaakseen, koska JH:n pääsy talosta olisi vaarantanut muut piiritysrenkaassa olleet poliisimiehet. JH:lle oli tarjottu useita mahdollisuuksia antautumiseen.
- JH kuolema oli valitettava asia, mutta poliisimiehille ei voi asettaa epärealistisia vaatimuksia. He uskoivat nopeassa tilanteessa vain haavoittavansa JH:ta suojellakseen muita poliiseja. Jos tässä tapauksessa poliisimiesten katsottaisiin tehneen väärin, niin se voisi vastaavissa tilanteissa jatkossa johtaa poliisimiesten kuolemiin.
Jatkoa ajatellen merkittävin linjaus ratkaisussa on tietysti tuo ampumishetken tilanteen ymmärtäminen. EIT nimenomaan asettui liipasimesta vetäneiden poliisimiesten asemaan ja pohti tilannetta heidän näkökulmastaan, eikä asettanut epärealistisia vaatimuksia toiminnalle.