Hallitus julkaisi keskiviikkona kehysriihensä tulokset. Tämä on luonnollisesti herättänyt paljon keskustelua. Yksi julkisen talouden kannalta hyvin merkittävä asia on kuitenkin jäänyt vailla huomiota kehysriiheen liittyvässä keskustelussa, kirjoittaa RKP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Maja Henriksson.
Mitä tarkoitan tällä, ehkä joku kysyy? Tässä on kyse yhdestä hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen alkuperäisestä päätavoitteesta, eli hoito- ja hoivakustannusten nousun hillitsemisestä.
Merkittävä osa hallituksen suunnitelmasta tasapainottaa julkista taloutta perustuu siihen, että sote-uudistuksen myötä sote-kustannusten nousua voidaan hillitä kolmella miljardilla eurolla.
Säästötavoite on alusta alkaen ollut erittäin kova. Ajan myötä säästötavoitteen toteutuminen on alkanut vaikuttaa entistä epäuskottavammalta. Tänään voi kysyä uskooko tähän tavoitteeseen enää kukaan?
Lukuisat asiantuntijat pitävät hallituksen tavoitteen toteutumista epätodennäköisenä. Päinvastoin, moni on todennut, että sote-kustannukset voivat jopa nousta nyt esitetyn sote-uudistuksen ja valinnanvapausmallin myötä. Tätä ei voi nähdä suotavana kehityksenä, eikä se millään tavalla vastaa sote-uudistuksen tavoitteita.
Mitä mieltä hallitus itse sitten on, toteutuuko tavoite? Ja, ennen kaikkea, miten säästöt saadaan aikaan? Vastauksia näihin kysymyksiin on saatu odottaa turhaan. Kun tähän tärkeään kysymykseen ei oikein olla pystytty vastaamaan, on hallituksen taholta sen sijaan haluttu sysätä vastuuta maakunnille, joita se on perustamassa. Itse asiassa hallitus on siirtämässä vastuun koko uudistuksen onnistumisesta maakunnille.
Hallitus sanoo, että uudistuksen toimeenpano ratkaisee viime kädessä koko sote-uudistuksen onnistumisen. Eli sysätään vastuu maakuntien tuleville päättäjille. Siitä huolimatta, että maakunnista on tulossa lähinnä valtionhallinnon jatke ilman todellista itsehallintoa.
Koko ajatus siitä, että valtiovarainministeriö ja viime kädessä hallitus päättää maakuntien tuloista on jo lähtökohtaisesti väärä. Jos rahat loppuvat, mitä maakuntien silloin on tehtävä? Niillä ei ole verotusoikeutta. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa.
Asiakasmaksujen korottaminen tai se, että potilaat jäävät ilman hoitoa. Viimeksi mainittu ei ole mikään vaihtoehto. RKP:n mielestä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan päätösvallan tulisi mennä käsi kädessä rahoituksen kanssa.
Hallituksen viesti ei todellakaan vakuuta. Näin korkealla tasolla ei pitäisi harrastaa itsepetosta, eli uskoa, että tämä sote-malli toisi pitkällä aikavälillä säästöjä. Nyt eletään toivossa, että maakunnat saavat ongelmat ratkaistua ja säästötavoitteet toteutettua.
Kolmen miljardin kysymys on, mitä keinoja maakunnilla sitten edes olisi saavuttaa kustannussäästöjä? Käytännössä yksi keino - karsia palveluja ja lakkauttaa toimipisteitä. Tämä heikentäisi tietenkin merkittävästi sote-palveluiden yhdenvertaista saatavuutta ja olisi siten ristiriidassa sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa.
Kuvaavaa on esimerkiksi se, että eräiden arvioiden mukaan pelkästään Uudenmaan maakuntaan kohdistuisi heti 300 miljoonan euroon säästöpaine.
Mutta takaisin kehysriiheen. On huomionarvioista ja kyseenalaista, että hallitus ei ilmeisesti ole huomioinut sitä, että sote-uudistuksen kustannusten hillitsemistavoite ei ole toteutumassa. Tai sitten se toteutuisi sote-palveluiden karsimisen kautta.
Näyttää siis siltä, että hallituksen talouspolitiikan kivijalka murenee - noin kolmen miljardin euron verran. Se on valtava summa ja erittäin vakava asia. Se tarkoittaa myös, että seuraavalle hallitukselle jäisi perinnöksi kestävyysvajeen umpeen kuromista ainakin kolmen miljardin euron verran enemmän, kuin mitä on annettu ymmärtää.
Kirjoittaja on Anna-Maja Henriksson, Kansanedustaja RKP:n puheenjohtaja