Hengityskoneen varassa elävä ALS-potilas oppi kommunikoimaan itse aivoimplantin avulla – "Unelmoin, että pystyn vielä ajamaan pyörätuoliani"

Halvaantunut 58-vuotias nainen on oppinut aivoimplantin avulla kommunikoimaan ajatuksen voimalla. Kyse on ensimmäisestä kerrasta, kun aivoimplanttia käytetään ihmisen jokapäiväisessä arjessa, ilman että tarvitaan lääkäreitä tai insinöörejä laitetta kalibroimaan.

– On hienoa olla ensimmäinen, sanoo ALS:ia sairastava HB, 58-vuotias nainen, joka ei halua nimeään julki. Hänellä diagnosoitiin ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi vuonna 2008.

ALS on selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairaus, jossa lihaksia käskyttävät liikehermot tuhoutuvat vähitellen. Tällöin tahdonalainen lihaksisto surkastuu ja heikkenee. Muutama vuosi sairastumisesta HB menetti kykynsä hengittää ja tarvitsee hengityslaitetta.

– Hän oli lähes kokonaan lukossa, sanoo Nick Ramsey Hollannin Utrechtin yliopistosairaalan aivokeskuksesta.

Kun silmätkään eivät enää liiku

Kun Ramsey tapasi HB:n, oli hän täysin riippuvainen laitteesta, jota käytettiin silmien liikkeillä. Laitteen avulla hän pystyi valitsemaan näytöltä kirjaimia ja muodostamaan lauseita. Tämäkään tapa kommunikoida ei ALS-potilailla toimi pitkään, sillä yksi kolmesta ALS-potilaasta menettää kykynsä liikuttaa silmiä. Eri puolilla maailmaa onkin yritetty kehitellä laitetta, jota pystyisi ohjaamaan suoraan aivoilla.

Laite toimii niin, että se lukee aivojen aktiivisuutta ja kääntää sen signaaliksi. Tätä signaalia voidaan sitten ohjata esimerkiksi tietokoneella tai robotilla. Tähän mennessä on ollut kuitenkin vaikea kehittää laitetta, joka sopisi potilaan jokapäiväiseen elämään. On jouduttu kalibroimaan tai päivittämään laitetta päivittäin, eivätkä monet tähänastiset laitteet ole toimineet langattomasti.

– Ne eivät ole olleet hyödyllisiä kenellekään. Me halusimme tehdä asian yksinkertaisemmaksi ja edullisemmaksi potilaalle, joka sitä oikeasti tarvitsee, sanoo Ramsey.

Elektrodeja aivojen pinnalle

Ramseyn tiimin kehittelemä laite käyttää elektrodeja, jotka sijoitetaan aivojen pinnalle, ihan kallon alapuolelle. Tämä tapa häiritsee vähemmän kuin esimerkiksi EEG- eli aivosähkökäyräpäähine. Toisaalta ei jouduta myöskään käyttämään perinteisiä aivostimulaatiota kuten esim. Parkinsonin sairauden hoidossa.

Elektrodit nauhoittavat aivotoimintaa ja signaali syötetään erittäin pieneen laitteeseen. Tämä laite on puolestaan istutettu ihon alle rintaan, vähän niin kuin sydämentahdistin. Laite lähettää signaalin sitten ulkoiseen tietokoneeseen, jossa se muuttuu yksinkertaiseksi klikkaukseksi. Klikkausta voidaan käyttää vaikka pelaamiseen tai sanojen valintaan kommunikointia varten.

HB otti uuden aivoimplantin vapaaehtoisesti viime vuonna.

– Haluan osallistua mahdollisiin edistysaskeliin, joita tehdään ihmisille kuten minä.

Pitkän harjoittelun jälkeen nainen oppi käyttämään laitetta ajatuksen voimalla, kuvittelemalla siirtävänsä kättään koneelle. Puolen vuoden jälkeen osumistarkkuus oli 95-prosenttinen.

– Tämä todella yllätti meidät, kertoo Ramsey, joka esitteli tapausta neurotieteilijöiden tapaamisessa San Diegossa.

Vapauden tunne

Laitteen käyttäminen on edelleen hidasta. Yhden sanan muodostamiseen saattaa mennä monta minuuttia.

– Pystyn nyt kuitenkin kommunikoimaan ulkona jos silmillä toimiva koneeni ei toimi. Olen itsevarmempi ja muista riippumattomampi kuin ennen. Unelmani on, että pystyn vielä itse ajamaan pyörätuoliani.

LÄHDE: Daily news


Lue myös:

    Uusimmat