Ohion yliopisto tutkijoiden mukaan kriittinen piste Grönlannin rannikon jääpeitteen sulamisessa saavutettiin jo 20 vuotta sitten.
Paksu lumipeite pidätti ennen rannikon sulamisvesiä, muttei enää vuoden 1997 jälkeen. Nyt yhä suurempi osa sulamisvesistä virtaa suoraan mereen ja nostaa merenpintaa. Rannikon jäät sulavat kolminkertaisella nopeudella aikaisempaan verrattuna. Nykyvauhdilla sulamisvedet nostavat merenpintaa vajaat 4 senttiä vuoteen 2100 mennessä.
– Sulava jää on huolestuttava merkki. Se tarkoittaa, että jääpeite pienenee väistämättä. Sulaminen kiihtyy, ellei mikään muutu, pelkää yksi tutkimuksen kirjoittajista, Brice Noël Utrechtin yliopistosta.
Sulaminen nostaa merenpintaa
Pelkona on koko Grönlannin jääpeitteen sulaminen, joka nostaisi merenpintaa merkittävästi, jopa yli 7 metrillä. Tutkijoiden mukaan useat pienet muutokset voivat yhdessä aiheuttaa isomman muutoksen.
Toistaiseksi Grönlannin varsinainen jääpeite ei ole sulanut merkittävästi, koska sen massa on valtava. Tutkijoiden mukaan muutos voi tapahtua yllättäen.
– Lämpenevällä maapallolla on vähemmän lunta ja enemmän sadetta. Enää ei muodostu sellaista lunta, joka imisi sulamisvesiä kesällä. Sulamisvedet siis virtaavat suoraan mereen ja nostavat merenpintaa. Ennen vuotta 1997 lumipeite imi suurimman osan sulamisvesistä. Ne jäätyivät uudelleen eikä merenpinta noussut. Tämä osittaa, että Grönlannin jääpeite on herkkä muutoksille, sanoo tutkimukseen osallistunut Ohion yliopiston professori Ian Howat.
Grönlannin jääpeitteen sulamista koskeva tutkimus julkaistiin perjantaina Nature Communications -lehdessä.