USA 2012. Ohjaus: Noah Baumbach. Käsikirjoitus: Baumbach & Greta Gerwig. Tuotanto: Baumbach, Scott Rudin, Rodrigo Teixeira, Lila Yacoub. Kuvaus: Sam Levy Leikkaus: Jennifer Lame. Päärooleissa: Greta Gerwig, Mickey Sumner, Adam Driver, Michael Esper, Grace Gummer, Michael Zegen. Kesto: 86 min.
Frances Ha on elokuvan ystävien täydellinen treffileffa.
Sitten Woody Allenin Manhattanin (1979) ei New Yorkia ole kuvattu yhtä lumovoimaisesti kuin Noah Baumbachin uutuuselokuvassa Frances Ha (2012).
Mistään Allen-apinoinnista elokuvassa ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Baumbachin ja Greta Gerwigin käsikirjoittama teos löytää sielunmaisemansa Brooklynista ja Girls-tv-sarjasukupolven suhdeviidakosta.
Sinkkuelämän kuvaus on jo niin iso klisee Ison Omenan kohdalla, ettei voi kuin ihailla Baumbachin (The Squid and the Whale) kykyä saada teemasta näin paljon uutta ja raikasta irti. Ohjaajan ohella suuri kiitos kuuluu käsikirjoittaja Gerwigille, joka myös näyttelee elokuvan valloittavan nimiroolin.
Frances (Greta Gerwig) haaveilee tanssijan urasta, mutta kovin realistisena unelmaa ei voi pitää. 27-vuotias nainen jakaa kämpän parhaan ystävänsä Sophien (loistava Mickey Sumner, Stingin tytär) kanssa osaamatta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan.
Kun Sophie löytää rikkaan poikaystävän ja muuttaa tämän kanssa yhteen, joutuu haahuileva tyhjätasku kiperän paikan eteen. Itsenäistyminen ei ole helppoa ylipitkäksi venähtäneen kapinavaiheen jälkeen.
Frances Ha on särmikäs muotokuva naisesta, joka hurmaa rakastettavalla kömpelyydellään. Francesin hahmo on tervetullut tuulahdus aitoa elämää mainstream-elokuvan siloteltujen barbien sekaan. Mustavalkokuvattu helmi onkin kaikin puolin valovuosien päässä valtavirrasta; budjetti on amerikkalaisella mittapuulla ollut hyvin pieni, mikä ei kuitenkaan millään tavoin näy loistavassa lopputuloksessa.
Greta Gerwig (Greenberg, To Rome With Love) tekee uransa tähän asti hienoimman osasuorituksen. Hän heittäytyy itselleen räätälöityyn rooliin pidäkkeettömästi, pienimmätkin tunteen ja mielialan vaihtelut Francesissa rekisteröiden.
Gerwigin Frances on hiomaton timantti, johon ei voi olla kiintymättä tämän laittamattomista lausahduksista huolimatta. Juuri arvaamattomuus tekee Francesista niin elävän ja samaistuttavan tyypin.
Eikä Gerwigin luomus suinkaan tyhjene koomisuuteen, vaan rinnalla kulkee koko ajan tummempia sävyjä – sosiaalista taitamattomuutta, yksinäisyyden tragiikkaa ja ystävyyteen pettymistä. Viikonloppureissu Pariisiin on päämäärättömän ajelehtimisen riipaiseva kliimaksi, joka nostaa myös katsojalle palan kurkkuun.
Frances Ha kumartaa kunnioittavasti paitsi Allenin myös ranskalaisen uuden aallon suuntaan. Baumbach ja Gerwig tuntevat tradition, mutta mikä tärkeintä, he tietävät millaisista aineksista oikeat, kokonaiset ihmiset on tehty.
Teksti: Outi Heiskanen