Timo Isomäki hoitaa 17 musiikkifestivaalin ja –tapahtuman promoottorin tehtäviä yrityksensä kautta. Kuljetusapunaan kesäteillä hänellä on Mercedes-Benz GLE Coupe.
Mercedes-Benz GLE Coupe
350 d 4MATICMoottori 2987 cm3 V6
Teho 190 hw / 254 hv
Vaihteisto automaatti
Kiihtyvyys 0-100 km/h 7,3 s.
Kulutus 7.2-6.9 (diesel)
Co2-päästöt 189-180 g/km
Huippunopeus 227 km/h
Hinta alkaen 99 943 euroa
Tamperelainen järjestää kovia festivaaleja ympäri Suomen. Esimerkiksi Tammerfest, Himoksen ja Tahkon juhannukset, Summer Up, Pipefest, South Park ja Iskelmä-festarit kuuluvat hänen tallinsa tuotantoon.
Parin kuukauden ikäinen GLE-Mersu on varustettu kolmilitraisella diesel-V6-moottorilla.
– Se on coupe-malli, kuten pyöreästä muodosta näkee. Tällä ei varmasti ohitustilanteissa jää jalkoihin. Auto tuli minulle maaliskuun lopulla.
Isomäki on tottunut vaatimattomampiinkin ajoneuvoihin. Ensimmäinen kaara tulevan huippupromoottorin alla oli vuoden 1985 Nissan Cherry.
– Se oli isäni vanha. Hän lahjoitti auton minulle ostaessaan itselleen Mitsubishi Lancerin.
– Cherry oli oiva peli. Keskikonsolissa oli takapenkkien sivulaseille oma avausvipunsa, joka oli uusinta uutta. Myös ohjaustehostin löytyi – kova peli!
Isomäki kertoo nauraen, että ikkunan avaajat olivat melko usein rikki, eikä lasien tiiviys ollut sataprosenttinen.
– Kävimme Cherryllä kaverini kanssa Euroopan reissulla 1980-90-lukujen vaihteessa. Ajoimme Luxemburgissa aika reipasta vauhtia, kahdeksaakymppiä suunnilleen, ja poliisi pysäytti meidät. Hän huusi kuin palosireeni, ”It’s ten, not one hundred” tarkoittaen ilmeisesti nopeusrajoitusta. Sakkoja ei tullut, kun esitimme ymmyrkäisiä suomalaisia
Cherry-autokunnan kohteena Euroopan-matkalla oli Nizza. Isomäen ja hänen ystävänsä ajatus oli mennä Välimerelle.
– Ajoimme heinäkuisessa Keski-Euroopassa ilmastoimattomalla autolla. Siinä oli karvapäällysteiset penkit ja haju oli infernaalinen päästyämme takaisin kotiin. Poltettavahan ne päälliset oli reissun jälkeen – ne vähän imivät kaikenlaista, Isomäki kertoo hekottaen.
Nissanin jälkeen Isomäki ajoi Renault 19:llä, kunnes oli aika ostaa ensimmäinen uusi auto.
– Auto oli Renault Laguna. Se yksilö ei minulla kovin kauaa vanhentunut, koska autossa oli kaikenlaista ”pientä”. Vaihdoin sen sitten BMW 318-farkkuun – takatuuppari, aika klassikko. Sen vaihdoin ensimmäiseen C-Mersuuni, joita olikin lopulta pari kappaletta. Kahden ML-Mersun jälkeen ollaan sitten GLE:ssä.
Mieleenpainuvimpia autoilumuistoja Isomäelle oli eräs joulu, jolloin hänen Renault Lagunansa sai niin sanotun viimeisen voitelunsa.
– Pakkasta oli 26 astetta, kun olimme lähdössä vanhemmiltani Etelä-Pohjanmaalta. Auton lämmityspistoke sijaitsi konepellin alla, eli se piti aina avata lämmitystä kytkiessä. Konepellin vaijerihan sitten katkesi ja keri itsensä auton sisään. Kuului vain ”viuh-viuh-viuh”. Auto lähti kaikesta huolimatta käyntiin ja ajoin sen samalla reissulla autoliikkeeseen ja vaihdoin Bemariin. Siinä oli mennyt kallistuksenvakaajaa ja kaikenlaista muutakin siihen mennessä, Isomäki virnisteli.
Minkä takia valitsit juuri tämän mallin?
– Mä olen Mersu-miehiä. Tämä on viides Mercedekseni. Miellyin tämän auton ulkonäköön ja minuun on iskeytynyt ison auton leima – kaksi edellistä autoani olivat Mersun ML-maastureita.
– Se on luihkean näköinen peli – vähän röyhkeäkin, Isomäki kuvailee virne naamallaan.
Isomäki ei ole kokeillut autonsa maasto-ominaisuuksia.
– Taitaa olla vähän liian kallis auto vietäväksi maastoon, hän kertoo naureskellen.
Suoraa hintaa mies ei suostu autolleen antamaan.
– Lähtöhintahan tälle mallille on pikkuisen vajaa satatuhatta. Siihen ekstrat päälle, niin kyllähän sitä hintaa tulee.
Toimittajan arvioon ”voi sanoa, että lisävarusteista tulee Suomessa tämän hintaiseen autoon viisikymppiä lisähintaa”, Isomäki vastaa hymyillen.
Ajokilometrejä promoottorille kertyy vuosittain noin 20 000. Näistä 15 000 auton ratissa ja 5 000 kilometriä moottoripyöräillen.
Mutta miksi olet juuri Mersu-mies?
– Se oli vähän sattumankauppaa. Vaihdoin Rellun Bemariin, tein kaupat Mersu-liikkeessä ja myyjästä tuli tuttuni. Hän rupesi sitten kauppaamaan Mersuja minulle varmaankin ajatellen, että tässä on sopiva uhri. Siitä se Mersu-ura sitten lähti C-mallilla. Olen mieltynyt merkkiin ja sehän ei ole mun mielestä enää niin pappamainen imagoltaan, kuin se joskus oli – tai sitten minusta on tullut pappa, enkä enää huomaa mitään. Ne ovat olleet luotettavia ja hyviä, ei ole ollut syytä vaihtaa.