Walkersin katuväkivallan ehkäisyhankkeen nuorisotyöntekijä Mehdi Lakhal toteaa lakonisesti: "rehtori ei tykännyt mun naamasta enkä siksi päässyt lukioon".
Lahkalin mukaan erilaisuutta ei Suomessa hyväksytä vieläkään. Lahkalin mukaan perussuomalaisten kannatus on selvä viesti asiasta.
– Nyt maahanmuuttajanuoret ovat täysin suomalaisia, ja heillä on suomalaiset passit. Mutta heitä kohdellaan yhä kuin he eivät olisi suomalaisia.
– On surullista, kuinka raakoja kommentteja täällä kuulee, ja kuinka ihmiset vihaavat toisiaan. Itse olen hyväksynyt, että olen mitä olen eikä se ole minun syyni missä olen syntynyt.
Ulkopuolisuus koski syvältä
Lakhal kertoo tulleensa Suomeen Algeriasta kaksikymmentä vuotta sitten 17-vuotiaana.
– Muutin Jakomäkeen perheeni kanssa ja aloitin opiskelut peruskoulussa. Iltaisin opiskelin vielä suomea Pitäjänmäellä.
Muuttaessaan Suomeen häneltä jäi lukio kesken Algeriassa.
– Tavoitteena oli suorittaa lukio täällä loppuun, siksi opiskelin iltaisinkin suomea. Toinen äidinkieleni oli ranska ja pyrin sitten Munkkivuoreen suomalais-ranskalaiseen lukioon. Sinne ovet eivät auenneet.
– Virallinen syy oli, että olin vuoden liian vanha. Opinto-ohjaaja kertoi myöhemmin, että rehtori ei tykännyt mun naamasta.
– Rupesin pohtimaan, että olenko väärässä maassa? Olenko väärän värinen? Olin nuori ja herkkä. Se sattui todella. Mutta nyt olen hyväksynyt kohtaloni.
Lahkal meni Itäkeskuksen lukioon, mutta suomen kieli ei ollut kehittynyt parissa vuodessa riittävästi eikä hän pärjännyt. Lukio jäi kesken.
Rupesin viettämään aikaa Steissillä
Lakhal muistaa vieläkin turhautumisensa, kun hänelle oli niin toitettu, että Suomi on tasa-arvoinen maa.
