Kasvikuntaa lisukkeeksi
Ravitsemusopillista keittoastiaa kannattelemaan tarvittava kolmas jalka koostuu kasviksista, joista saadaan vitamiinit ja kivennäisaineet.
Vihanneksista, juureksista, pavuista, siemenistä ja pähkinöistä tehdään keittoja ja kastikkeita. Perinteisessä keittiössä ruokavalio monipuolistuu sadekauden päästyä vauhtiin. Vihreälehtisiä kasveja kerätään kaikissa Afrikan maissa. Tosin kaupungistuminen lopettaa tällaisen keräilykulttuurin, mutta pinaatteja ja kaalinsukuisia kasveja saadaan puutarhoista. Vihreitä lehtikasveja voidaan säilöä kuivattamalla keitetyt lehdet auringossa. Ennen keittämistä lehdistä poistetaan huonot osat ja kovat varret. Muutaman minuutin keittämisen jälkeen lehdet laitetaan siivilään ja painellaan niistä vesi pois.
Namibiassa kotipuutarhat vaativat paljon vettä, joten harvalla on mahdollisuus kasvattaa vihanneksia ympäri vuoden, vaikka se ilmaston lämpötilan puolesta muuten onnistuisikin. Kaali ja sipulit ovat niitä harvoja vihanneksia, joita löytää ympäri vuoden, usein myös tomaattia ja porkkanaa. Kun Etelä-Afrikassa on hedelmäsesonki, saadaan isoja säkillisiä tuontihedelmiä myös Namibiassa.
Kurpitsaa ja papuja kasvatetaan yleisesti mm. Ambomaalla, ja näitä voidaankin ostaa usein paikallisista kaupoista tai katuvarren kauppiailta. Papujen käsittelystä kuulee Namibiassa erilaisia käytäntöjä. Joidenkin mielestä esimerkiksi valkoisia papuja ei pidä liottaa ollenkaan, toiset neuvovat liottamaan yli yön. Liotuksesta on se hyöty, että papujen keittoaika lyhenee ja liotettuina ne ovat myös vatsaystävällisempiä. Toisaalta, tuntien namibialaisten rakastamat pitkät keittoajat, ei papujen liottamisella paljon voiteta! Näiden ruokaohjeiden keittoajat pätevätkin ainoastaan Suomessa.
