"Et sinä minun käsiini kuole" – korona vei Jussin, Pekan ja Pertin kuoleman porteille: Näin he kertovat kamppailustaan koronateholla

Kiuruveteläinen Pekka Rytkönen, 65, sairastui koronaan lokakuussa. Oireet olivat aluksi melko lievät, mutta tilanne eteni dramaattisesti vain muutamassa päivässä.

– Olin jo tajuton, kun minut vietiin ambulanssiin muutama päivä ensioireiden jälkeen, Rytkönen kertoo.

Rytkönen kiidätettiin ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jossa hänen sydämensä pysähtyi.

– Viimeisellä yrittämällä minut saatiin silloin elvytettyä. Sen jälkeen minut pidettiin kolme viikkoa koomassa. Toisen kerran sydän pysähtyi itsenäisyyspäivänä. 

Katso myös: Näin koronamuunnos vei suomalaisia tehohoitoon helmikuussa. Juttu jatkuu videon jälkeen...

Välillä Rytkönen oli tajuissaan, mutta ei muista tuosta ajasta mitään.

– Vaimo kävi minua katsomassa ja kertoi, että en vielä joulukuussakaan tajunnut mistään mitään.

Rytkönen oli sairaalassa kaikkiaan reilut neljä kuukautta, joista teho-osastolla 70 vuorokautta. Se on hänen mukaansa KYS:in teho-osaston ennätys.

– Se antaa taudista aika hyvän kuvan.

"Siinä rupeavat mehut ukosta lähtemään"

Korona ei päästänyt Rytköstä missään mielessä helpolla. Hän poti sairaalassa ollessaan koronan "sivutautina" myös keuhkokuumeen kaksi kertaa. 

Kuume pysytteli kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti 37 ja 39,5 välillä.

– Siinä rupeavat mehut ukosta lähtemään. Lääkärit kertoivat jälkeenpäin, että minulla on muutaman kerran hengenlähtö vain minuuteista kiinni.

Katso myös: Koronatilanteen paheneminen uhkaa täyttää tehohoitopaikat – HYKS:n alueelta lähetetään potilaita jo toisiin sairaanhoitopiireihin.

Tartuttaja ei selvinnyt

Rytkönen ei tiedä vielä tänäkään päivänä sitä, keneltä tai mistä tartunnan sai, mutta arvelee taudin olleen niin vakava riskitekijöiden takia. Niitä olivat muun muassa hieman kohollaan ollut verenpaine, 65 vuoden ikä, ylipaino ja diabetes.

– Laihdutuskuuri oli kyllä tehokas, mutta pikkuisen liian raju, Rytkönen naurahtaa.

Lue myös: Ministeri jyrähti koronarajoituksia vastustaneille mielenosoittajille: Todella vastuutonta!

"Tässäkö se minun elämäni oli?"

Rytkönen on ollut virallisesti eläkkeellä jo pari vuotta, mutta hän on tehnyt edelleen aktiivisesti töitä. Työuransa metsäkoneen kuljettajana ja alan opettajana Suomessa ja ulkomailla tehnyt Rytkönen arvelee, että vaikka hän ei aio vielä työntekoa tyystin lopettaa, se saa jäädä vähemmälle.

– KYS:issä samaan aikaan tehohoidossa olleista potilaista suurin osa menehtyi. Se sai miettimään, tässäkö se minunkin elämäni oli. 

”Lääkärin määräyksestä” Rytkösen työrupeama saa olla jatkossa kuukaudesta korkeintaan kaksi viikkoa.

– Kuntoutuminen on nyt se minun tärkein työmaani.

Sairastuminen ensimmäisten joukossa lentokentällä

Järvenpääläinen Pertti Viljakainen, 67, sairastui koronaan noin vuosi sitten maaliskuussa. 

Hän uskoo saaneensa tartunnan Helsinki-Vantaan lentokentällä tullessaan Espanjasta. Juuri eläkkeelle elintarvikealan myyntipäällikön työstä jäänyt Viljakainen ja hänen vaimonsa olivat lomailleet pitkin talvea etelässä ja tarkoitus oli pysyä siellä pääsiäisen yli, mutta koronan takia he päättivät tulla kotiin etuajassa.

– Espanjassa ja monessa muussa maassa koronatoimet olivat jo silloin hyvin tiukat. Espanjassa oli voimassa esimerkiksi ulkonaliikkumiskielto ja taksiinkin otettiin vain yksi ihminen. Mutta Helsingissä lentokentän tuloaula oli niin tukossa kuin vain voi olla ja meno oli ihan villiä ja vapaata. Koronasta ei ollut mitään hajua. 

Lentokentältä Viljakainen matkusti kotiin Järvenpäähän taksilla ja mökille Heinolaan omalla autolla tapaamatta ketään. Ensimmäiset oireet iskivät noin viikon päästä. 

– Olin ulkohommissa, ja minulle tuli jonkinlaisia vilunväreitä. Päivä-pari sen jälkeen iski jumalaton kuume. Ylimmillään se oli 39,5:ssä. 

Lue myös: Tyksissä suljetaan leikkaussaleja – koronapotilaiden määrä kasvanut

Sahaava kuume jatkui

Viljakainen kertoo olleensa kuumeen takia yhteydessä koronakeskukseen ja Järvenpään terveyskeskukseen, joissa molemmissa tauti tulkittiin tavalliseksi flunssaksi.

Kun sahaavaa kuumetta oli kestänyt reilun viikon, Viljakaiselta "paloi pinna".

– Sanoin emännälle, että nyt rensselit kasaan. Ajoimme Järvenpään kotiimme, jossa vaimo huomasi, että vasen nivuseni oli punainen ja tulehtunut. 

Viljakainen soitti terveyskeskukseen ja sai lääkäriajan parin tunnin päähän. Kuume oli edelleen korkea. Lääkäri määräsi tulehdukseen penisilliinit ja marssitti apteekin kautta kotiin.

Kotona Viljakaisen olo jatkoi huonontumistaan. 

– Kun tyttäreni ei enää saanut minun puheestani selvää, soitin terveyskeskukseen, josta sain lähetteen Hyvinkäälle. Menin sinne Kela-taksilla kun en saanut ambulanssia. Sairaalan aulassa minulta sitten katkesi filmi.

– Myöhemmin minulle kerrottiin, että jos olisin tullut viisi minuuttia myöhemmin, olisi voinut käydä aika huonosti.

Kävely ja syöminen piti opetella uudelleen

Sen jälkeiset kaksi viikkoa menivät Viljakaisen elämässä enemmän tai vähemmän sumussa. Sairaalassa hänellä todettiin lopulta korona, ja lisäksi hän sai siellä ollessaan verenmyrkytyksen. 

Sairaalassa Hyvinkäällä Viljakainen oli lopulta kaikkiaan seitsemän viikkoa, joista kaksi viikkoa hengityskoneessa kahteen eri otteeseen. Tuona aikana häneltä meni liikuntakyky. Myös syöminen piti opetella uudelleen.

– Kun lusikkaa rupesit työntämään suuhun, milloin se oli otsassa, milloin korvassa. Kännykkä oli niin raskas, että sitä ei jaksanut pitää kädessä. Mutta huumori pelasi, eikä minulle tullut missään vaiheessa sellaista tunnetta, että "voi helvetti, miten näin kävi".

Toinen sierain ei vieläkään haista

Viljakainen huomaa vielä vuoden jälkeen joitain koronan jälkioireita. Isoin niistä on kova särky molemmissa jaloissa. Lisäksi joidenkin sanojen löytäminen kestää hänen mukaansa aiempaa pidempään, eikä toisessa sieraimessa ole hajuaistia.

– En ole kuitenkaan antanut periksi. En syö särkylääkkeitä, ettei tule muita oireita. Ja paras ja tehokkain keino hallita kipua on lähteä liikkeelle. Syyskuusta tähän päivään asti olen kävellyt kivusta huolimatta jo 1 300 kilometriä. 

Korona vei Jussi Särkelän sairaalaan muutamassa tunnissa

Vantaalaisen Jussi Särkelän, 69, kimppuun koronavirus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

– Aamupäivällä huomasin, että keuhkot ovat kipeät, ja jo iltapäivällä vaimo tilasi minulle ambulanssin. Laitoin vastaan, mutta kun ambulanssi oli pihassa, hyvä kun jaksoin enää kävellä siihen. 

Särkelä vietiin ensin Peijakseen Vantaalle, josta hänet siirrettiin Meilahteen Helsinkiin. Seillä hän joutui jo samana yönä teho-osastolle.

– Se oli elämäni karmein yö. Olin koko ajan tajuissani, mutta en silti muista yöstä mitään. On vain karseita mielikuvia siitä, että minuun tehdään reikiä joka puolelle, kanyylejä on kaikkialla ja selän kautta laitetaan piikki keuhkoihin. 

Katso myös: Maija, 41, ei kuulunut riskiryhmään, ja silti koronavirus iski hengenvaarallisella tavalla viime keväänä. Hänet nukutettiin teho-osastolla viikoksi.

"Minua onnellisempaa miestä on nyt vaikea löytää"

Monien eri sote-järjestöjen johdossa työuransa tehnyt, nyt jo eläkkeellä oleva Särkelä arvioi viruksen tarttuneen häneen kauppareissulla, jossa hän törmäsi isoon koululuokkaan. Täyttä varmuutta asiasta ei ole kuitenkaan tullut. 

Meilahden sairaalassa Särkelä oli koronan nujertamana noin kuukauden. Niistä 10 päivää hän oli hengityskoneessa.

Sieltä hänet siirrettiin tänä keskiviikkona Vantaalle Katriinaan kuntoutettavaksi. Lisähappea hän saa edelleen hengityskoneen kautta.

– Minua onnellisempaa miestä on nyt vaikea löytää. Kävin niin lähellä kuolemaa ja kun pelastuin jatkoille, minulle käy mikä tahansa nyt. 

"Elämänarvot menivät uusiksi"

Särkelä kertoo, että sairastuminen ja tehohoitokokemus panivat hänen elämänarvonsa uusiksi.

– Olen tehnyt koko ikäni töitä toisten ihmisten hyväksi ja puolesta. Olen nyt ruvennut miettimään, olisiko aika keskittyä ihan Jussiin ja niihin ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä.

– Luulen, että paapon esimerkiksi lapsenlapsiani vielä enemmän kuin tähän asti. Jatkuvalle kiireelle, joka minulla on elämässä aina ollut, laitan stopin, Särkelä toteaa.

Suomalainen tehohoito toimii

Kaikki MTV Uutisten haastattelussa vaikeasta koronastaan kertovat miehet kiittävät parantumisestaan positiivista elämänasennettaan, huumoria, naapuriapua sekä tutuilta ja tuntemattomilta saamaansa tukea ja tsemppiä.

Erityiskiitoksen saa Meilahdessa, Hyvinkäällä ja Kuopiossa teho-osastolla ja sairaalassa annettua ensiluokkainen hoito.

Moniorganisaatiojohtajana vuosikausia työskennellyt Jussi Särkelä toteaa vasta nyt ymmärtävänsä, mistä formulavarikot ovat ottaneet mallia: suomalaisesta tehohoidosta.

– Se tiimi vain toimi. Kenenkään ei tarvinnut pyytää toista tekemään mitään. Ihailen sitä aivan suunnattomasti.

– Kysyin viimeisenä tehohoitoyönä minua hoitaneelta lääkäriltä 2 kysymystä: toimiiko hänen tiiminsä aina niin hyvin – ja kuolenko minä. Hän sanoi, että toimii. Toiseen kysymykseen hän vastasi ”Et sinä minun käsiini kuole – tänä yönä”, Särkelä kertoo.

– Olen ennenkin arvostanut sairaalahoitoa, mutta kun on tuollaisen kamppailun itse joutunut kamppailemaan, arvostan sitä yhä enemmän. Niin hoitajat kuin lääkäritkin tekevät arvokasta työtä välillä hyvin raskaissa tilanteissa ja jopa väkivallan keskellä, Pekka Rytkönen kiittelee.

Koronarajoitusten laistaminen saa kaikki haastatellut näkemään punaista. Myös päättäjien toiminta saa kritiikkiä.

– Esimerkiksi Espanjassa päätökset pantiin toimeen yhdessä yössä ja mutinat pois. Meillä ei ole saatu vieläkään mitään konkreettista aikaiseksi. Olen pettynyt, Pertti Viljakainen toteaa.

– Minä ajattelen (päättäjistä) niin, että älkää viitsikö lässyttää, täällä kuolee ihmisiä. Minun ympäriltäni teholla kaikki taisivat lähteä kuolleensa pois, yhä sairaalassa toipuva Särkelä kertoo.

– Minusta asia ei sitä paitsi kuulu poliitikoille ollenkaan. Asiantuntijoiden pitäisi antaa hoitaa se.

Oikaisu 5.4. klo 14.08: Pekka Rytkösen kotipaikkakunta on Kiuruvesi, ei Kesälahti.