Kompostointi on helppoa ja vaivatonta, kunhan muistaa pari perussääntöä.
Vaikka kompostorit saattavat näyttää monimutkaisilta ja hankalilta käyttää, eivät ne sitä todellisuudessa ole. Suurimman osan kompostoinnista hoitaa luontoäiti.
Kompostoria voi sekoitella, ilmata ja möyhiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Passiivisessa kompostoinnissa luontoäiti hoitaa kaiken, kunhan kompostissa on oikeassa suhteessa typpeä ja hiiltä.
– Tärkeintä on, että kompostissa on mikrobeille ruokaa. Siellä on oltava oikeassa suhteessa hiiltä, jota tulee erilaisista kuivikkeista, kuten karikkeesta, lehtisilpusta ja oksasilpusta sekä typpeä, joka tulee pääosin keittiön biojäteastiasta. Kun vielä happi, kosteus ja lämpötila ovat kunnossa, pieneliöt hoitavat kompostointiprosessin, kertoo Heli Koljonen Kekkilästä.
Kiivaimmillaan lämpötila voi nousta kompostissa 60 asteeseen. Valmis komposti on tummaa ja multamaista, eikä se haise pahalle.
Jos biojäte on hyvin kosteaa, kuiviketta lisätään 50 prosenttia biojätteen määrästä. Jos biojäte on kuivahtanut, 20 prosenttia sen määrästä kuiviketta riittää.
Kompostia voi hyödyntää puutarhassa monella tapaa.
– Kun kompostia levittää puiden ja pensaiden juurelle keväällä, se estää siemenrikkakasvien itämisen. Puiden, pensaiden ja monivuotisten perennojen juurelle kompostia voi levittää 5–10 sentin kerroksen. Kompostilla voi kattaa keväällä myös nurmikon, joka kaipaa typpeä. Noin sentin kerros riittää. Valmis komposti tuoksuu metsänpohjalle, joten sitä voi huoletta levittää isommillekin alueille, Koljonen vinkkaa.
Kompostista voi tehdä myös istutusmultaa. Tällöin Koljonen ohjeistaa sekoittamaan yhden osan kompostia, yhden osan turvetta ja yhden osan hiekkaa. Myös maanparannukseen käytettävään kompostiin voi lisätä hiekkaa, jolloin rakenne tulee ilmavammaksi.