Kirsti Lehtinen, 91, on tottunut yksin olemiseen sekä arjessa että pyhinä. Hän on viettänyt elämänä aikana yli 30 joulua yksin. Aktiivinen seurakuntalainen hakee arjen kohtaamisia seurakunnan järjestämästä toiminnasta.
Espoolaisen kerrostaloasunnon ovi avautuu rivakasti heti ovikellon soitua. Asunnon emäntä, 91-vuotias Kirsti Lehtinen, on hyvässä kunnossa, vaikka iän myötä syventynyt näkövamma haittaakin harrastuksia, kuten neulomista ja television katselua.
– Se on se hiihto ja muu urheilu, Kirsti avaa vetreää kuntoaan.
Kirstin asunnossa on merkkejä lähestyvästä joulusta. Joulutähti piristää olohuoneen pöydällä ja korttejakin on tullut useampia.
– Onhan näitä tässä, pakolliset joulutervehdykset, Kirsti viittaa kortteihin pidellessään niitä kädessään.
Kirstillä on paljon neliöitä käytettävänä. Hänellä ei kuitenkaan ole ollut vuosiin ketään kenen kanssa tilan jakaisi. Kirtin ainoa jouluseuralainen on luikkinut sängyn alle karkuun. Kirsti kertoo kissan olevan vähän arka.
Joulupatojen porina jäi jo vuosikymmeniä sitten
Kirstillä on takana jo yli 30 yksin vietettyä joulua, eikä tänäkään vuonna perinteeseen tule poikkeusta. Vaikka joulu on Kirstille tärkeä juhla, ei hän aio kattaa itselleen juhlapöytää. Muutkin jouluperinteet ovat jäänet vuosien mittaan.
– Vietän joulun jälleen yksin. En minä viitsi itselleni tehdä mitään. Ei se merkitse mitään, vaikka joulu onkin tärkeä.

