Karu totuus poliisin salaisesta rekisteristä – seassa tuhansia sivullisia

Eprissä oli poliisihallituksen antamien tietojen mukaan tämän vuoden syyskuussa 183 593 henkilöä, 19 564 yhtiötä, 20 722 ajoneuvoa, 44 103 osoitetta ja 13 758 puhelinnumeroa.

Rekisterissä on viisi käyttöoikeusryhmää: yleinen, tarkkailu, rikollisryhmät, siveellisyys ja korruptio.

Rekisteriä saa käyttää 1400 poliisia, tullimiestä ja rajavartijaa.

Tausta atarirekisterissä

Epäiltyjen rekisteri juontuu 1980-luvun lopulla käyttöön otettuun poliisin kansalliseen vihi-vihjetietokantaan, jota aikanaan kutsuttiin myös atari-rekisteriksi.

Atari-nimitys juontui ammatti- ja taparikollisiin, joilla 1980-luvulla viitattiin lähinnä huume- ja omaisuusrikollisiin. Liivijengejä ei tuolloin ollut. 1990-luvulla rekisteriin kertyi tietoja myös itärikollisista.

Atari-rekisteriin tallennettiin tietoja taparikollisista, havaintoja heidän liikkeistään ja keskinäisistä yhteyksistä.

Epäiltyjen rekisteristä säädettiin laissa 1995. Tuolloin näyttökynnys merkinnän tekemiselle asetettiin suhteellisen matalalle, mutta samalla todettiin, ettei pelkkä rikollinen menneisyys oikeuttanut tietojen keräämiseen ja tallentamiseen.

Rekisterimerkintöjen painopiste siirtyi vuosien mittaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka näyttää Suomen oloissa tarkoittavan lähinnä rikolliseksi katsottuja tai epäiltyjä liivijengejä, syyttämättäjättämispäätösessä todetaan.

Liikkuminen ja suhteet

Ensimmäisessä vaiheessa epäillyistä tai myötävaikuttajista tehtiin rekisteriin henkilön perustiedot sisältävä kirjaus. Sen jälkeen rekisteriin on voitu merkitä heidän seurassaan olleita muitakin henkilöitä riippumatta siitä, oliko havainnoilla oletettuja yhteyksiä rikoksiin.

– Käytännössä tietojärjestelmään merkityissä havaintotiedoissa on ollut usein kysymys rekisteröidyn henkilön liikkumista, vapaa-ajan viettoa, sosiaalisia suhteita ja seuralaisia koskeneista tiedoista. Ainoastaan ensimmäisen kirjauksen tekemiseen on katsottu tarvittavan yhteys epäiltyyn rikokseen, syyttämättäjättämispäätöksessä todetaan.

Tutkinnassa käytiin rekisteriä läpi vain pistokokeina, mutta jo siinä havaittiin virheellisiä kirjauksia.

Sivullisten puhelinnumeroita

Valtakunnansyyttäjänvirasto salaa päätöksessään ne perusteet, joilla rikollisjengien jäseniä on rekisteriin kirjattu. Toisaalla päätöksestä käy ilmi, että epäiltyjen rekisteriin saattoi päätyä pukeutumisen, tatuoinnin, auton sijainnin tai autossa olevan tarran perusteella.

Rekisteriin kuitenkin esimerkiksi vietiin epäiltyinä tai myötävaikuttajina olleiden henkilöiden puhelimista suuria määriä sivullisten puhelinnumeroita. Myös havaintotiedoissa mainittiin nimeltä muitakin kuin tietojärjestelmään varsinaisesti kirjattuja henkilöitä.

Näiden nimien tai puhelinnumerojen perusteella poliisi saattoi tehdä hakuja.

Havaintotietoihin kirjattiin myös runsaasti tietoja tapahtumista, joilla ei ollut lain edellyttämää yhteyttä rikoksiin.

Poliisihallituksen antaman tiedon mukaan vuoden 2009 alusta syyskuuhun 2014 rekisteriin vietiin 9 316 sellaista henkiloä, jotka eivät olleet epäiltyjä tai myötävaikuttajia.

Valtakunnansyyttäjänvirastossa tällaisia pidettiin laittomina ylilyönteinä. 

Kolme syytteeseen

Esitutkinnassa ei löytynyt yksiselitteistä vastausta siihen, kenen laiminlyönneistä tai linjauksesta oli kysymys, kun rekisterikäytännöt olivat vinoutuneet.

Syytteeseen joutuvat poliisihallituksen rekisterinpitopäällikkönä toimiva virkamies ja keskusrikospoliisissa epäiltyjen tietojärjestelmän vastuuhenkilöinä toimineet kaksi päällystöön kuuluvaa poliisimiestä. Laiminlyönnit liittyvät rekisterin tietosisällön valvontaan. Epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä asiassa rikokseen.