Eron jälkeen: Näin yksinhuoltaja jaksaa arjessa

Kun äiti jää huolehtimaan lapsesta yksin, apua on usein vaikeaa löytää. Kriisivaiheen jälkeen yksinhuoltajuus voi kuitenkin olla täysin onnellinen tapa elää. Eron kokenut Kirsi Laine, eroryhmän vetäjä Lotta Envall, Yhden vanhemman perheiden liiton toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo ja vapaaehtoisesti yksinhuoltajaksi ryhtynyt Milla Hyvärinen kertovat, kuinka yksinhuoltaja pärjää arjessa.

Eron kokenut: Jatka arjen pyörittämistä normaaliin tapaan

Kun kolmen lapsen äiti Kirsi Laine erosi, hän huomasi, kuinka suuri vaikutus erolla on taloudelliseen tilanteeseen. Toimeentulon jäätyä yhden ihmisen varaan töitä oli paiskittava enemmän kuin ennen. Totuttelun jälkeen Laineen elämä yksinhuoltajana alkoi kuitenkin sujua. Nainen muistuttaakin olevansa nykyään kolmen lapsen ylpeä yksinhuoltaja.

Laine sanoo, että yksin jäävän naisen ei tarvitse jäädä murheineen yksin, sillä ammattiapua on tarjolla. Tärkeintä on, että ongelmienkin keskellä arjen kuviot säilyvät entisenlaisena.

– Yritä löytää ilo lapsista, koska he pitävät sinut arjessa kiinni. Juuri arjesta löytyy voimia tulevaan. Nauti lapsistasi ja siitä, että saat kasvattaa lapset yksin, Laine sanoo.

Nainen muistuttaa, että äideissä on voimaa ja juuri yksinhuoltajat ovat naisista voimakkaimpia.

– Tee elämästäsi sinun ja lastesi näköinen, älä kuuntele muita. Juuri sinä tiedät mikä on parasta perheellesi, Laine muistuttaa.

Eroryhmän vetäjä: Hae rohkeasti apua

Lotta Envall toimii Yhden vanhemman perheiden liiton eroryhmän vetäjänä Kauhajoella. Itsekin vaikean eron kokenut Ranta tietää, kuinka vaikeaa uuteen elämänvaiheeseen on sopeutua. Kun antaa itselleen tuntea vapaasti niin surua, vihaa kuin katkeruuttakin, paraneminen voi alkaa. Kaikki voivat toipua erosta, Ranta muistuttaa.

Yksinhuoltajaksi jäävälle eroavalle Ranta sanoo, että kannattaa hakea rohkeasti apua.

– Terveyskeskuslääkärin kautta voi saada lähetteen esimerkiksi perheneuvolaan. Itse kävin aikoinaan lasteni kanssa puhumassa asiantuntijoiden kanssa. Lapsia täytyy aina ajatella ensimmäisenä, Ranta sanoo.

Myös päiväkirjan pitämisestä ja eroryhmistä voi olla apua.

– Eroryhmiä löytyy ainakin suuremmilta paikkakunnilta. Kun pahin kriisivaihe on päällä, ryhmään ei kuitenkaan kannata tulla, vaan silloin on hyvä ottaa yhteyttä esimerkiksi perheneuvolaan tai kriisipuhelimeen, Ranta sanoo.

Ranta on sitä mieltä, että apua lasten kanssa saa, jos vain osaa olla itse aktiivinen. Jos lähipiiristä ei löydy apukäsiä, kannattaa kääntyä ulkopuolisten puoleen. Ystäviä ja sukulaisia ei kannata kuormittaa liikaa.

– On hyvä että on olemassa joku "arki-ihminen", joka on silloin tällöin lasten kanssa. Kun äiti voi hyvin, lapsetkin voivat hyvin, Ranta muistuttaa.

Yksinhuoltaja: Nauti vapaudestasi

Yhden vanhemman perheiden liiton toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo ja alusta asti yksinhuoltajana ollut Milla Hyvärinen muistuttavat, että moni yksinhuoltaja selviää arjesta ilman suurempia ongelmia. Hyvärinen sanoo, että yksipuolinen ja leimaava käsitys uupuneista yksinhuoltajaäideistä ei useinkaan vastaa totuutta.

– Itse en ole koskaan tarvinnut tukea tai apua lasten hoidossa tai arjessa selviytymisessä, ellei mukaan lasketa niitä harvoja kertoja kun olen tarvinnut lapsenvahtia esimerkiksi hammaslääkärikäyntini ajaksi. Tietenkin yksinhuoltajuus saattaa avioeron jälkeen olla jossain määrin erilaista kuin omassa tilanteessani, jossa olen ollut vapaasta valinnastani yh-äiti alusta alkaen, mutta tuskinpa se kuitenkaan ratkaisevasti eroaa, Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen muistuttaa, että yksinhuoltajuuteen liittyy myös positiivisia asioita.

– Monessa tapauksessa yksinhuoltajuus on myös vapautta. Joissakin asioissa se on helpompaakin kuin jaettu huoltajuus; saan esimerkiksi tehdä itsenäisesti lasten kasvatusta, perheemme taloutta tai kesälomamatkoja koskevat päätökset, jollaisissa aviopuolisoilla on usein keskenään erilaisia näkemyksiä, Hyvärinen iloitsee.

Sairisalo on sitä mieltä, että yhteiskunnalla olisi paljon kehitettävää yksinhuoltajien aseman parantamisessa. Joka toinen yksinhuoltaja kärsii hoivaköyhyydestä ja neljäsosa yksinhuoltajista on hoivakriisissä, joten avoimissa lapsiparkeissa, pienten koululaisten vuorohoitopaikoissa, aamu- ja iltapäivätoiminnassa ja loma-ajan lastenhoitopalveluissa olisi parannettavaa.

Ongelmista huolimatta elämä yksinhuoltajana voi olla hyvää elämää. Läheisten tuen lisäksi tarjolla on sosiaalitoimen palveluja ja järjestöjen vertaistukea.

– Yksinhuoltajuus alkaa usein kriisillä, mutta kun siitä selvitään, se voi olla myös hyvä tapa elää. Yksinhuoltaja ei yleensä etsi hampaat irvessä uutta kumppania, vaan eläminen lasten kanssa voi olla onnellista ja harmonista. Yhden vanhemman perheissä on esimerkiksi vähemmän väkivaltaa kuin muissa perheissä, Sairisalo muistuttaa.

MTV3/Helmi, Maarit Rasi

Kuvat: Shutterstock/Stanislav Fridkin