Eräs kaivantotyötapaus: ”Kytke äkkiä ennen kuin se romahtaa!”

Suomessa tapahtuu kuolemaan johtavia kaivantoturmia keskimäärin yksi tai kaksi vuosittain, kertoo työsuojelusihteeri Tapio Jääskeläinen Rakennusliitosta. Jääskeläisen mukaan ne olisivat kaikki estettävissä oikeanlaisella menettelyllä.

Taloyhtiön hallitus voi joutua vastuuseen onnettomuudesta

Espoon Mankkaan tapauksen kaltaisissa suurissa korjaushankkeissa on yleensä mukana alihankkijoita. Tällöin rakennuttajan pitää nimetä päätoteuttaja ja työturvallisuuskoordinaattori, jotka ovat vastuussa työturvallisuusvelvoitteista. 

Yleensä päätoteuttajaksi nimetään pääurakoitsija, kertoo lakiasiantuntija Marina Furuhjelm Isännöintiliitosta. Työturvallisuuskoordinaattori tulee tyypillisesti urakoitsijan tai valvojan puolelta, koska taloyhtiöillä harvoin on tehtävään vaadittavaa osaamista. 

Jos päätoteuttajaa ja työturvallisuuskoordinaattoria ei ole nimetty, vastuu työturvallisuudesta siirtyy taloyhtiön hallitukselle. Vastuu on koko hallituksella, jos se ei ole keskenään toisin päättänyt. Tällaisissa tapauksissa rinnakkaisvastuu työturvallisuudesta on isännöitsijällä.   

(stt)

Jääskeläisen mukaan kaivannot vaatisivat maaperätutkimuksen ja kaivannon pengertämisen. Jos tämä ei ole mahdollista, kaivanto pitäisi tukea.

Jääskeläisen käsityksen mukaan melko tavallista on, että näin ei tapahdu. Syynä voi olla tietämättömyys mutta myös tarve oikoa lisäkustannusten pelon tai kiireisen aikataulun takia, hän sanoo. 

Jääskeläinen kertoo kuulemastaan tapauksesta, jossa oli laskettu kauhalla työmies alas kaivantoon tekemään vesiputkiliitosta.  

-Oli huudettu että mene äkkiä kytkemään ennen kuin se romahtaa. Hiekkaa oli jo varissut. Asenne ei voi olla tämä. 

Jääskeläinen korostaa, että Espoon tapausta hän ei tunne tarkemmin.  

Kaivanto voi olla tappava, vaikkei se olisi syväkään. 

-Puolentoista metrin kaivanto voi olla tappava, jos henkilö vaikka hitsaa lämpöputkea kyljellään ja kaivannon reuna sortuu. 

Kuolemaan johtavien turmien määrä on Jääskeläisen mukaan rakennuksilla jonkin verran laskenut. Pitkään oltiin suurin piirtein luvuissa yksi rakentaja per kuukausi, nykyisin niitä on 8-9 vuodessa, hän sanoo. Putoamisissa sattuu usein vakavia vammoja. 

Yksi ongelma ovat Jääskeläisen mukaan pitkät aliurakoitsijaketjut. Tiedonkulku ja osaamisen varmistaminen voivat jäädä heikoksi. 

-Isot pääurakoitsijat ovat vähentäneet oman työvoiman käyttöä. Tapaturmat on tietyllä lailla ulkoistettu, Jääskeläinen sanoo. 

Lue myös:

    Uusimmat