Armon Anneli on Lindgrenin uusin romaani, joka julkaistiin tänään maanantaina. Vuosi sitten kirjoitettu Covid fan tutte -ooppera koronasta sai murskaavaa kritiikkiä. Hän sanoo, että Suomessa ei ole enää tilaa huumorille.
Lindgrenin kirjoittaman kirjan päähenkilö on 58-vuotias helsinkiläinen biologian opettaja, joka lähtee uudelle uralle kunnan eläinlääkäriksi. Lindgren kertoi Viiden jälkeen -ohjelman haastattelussa toivovansa, että Suomeen saataisiin mahdollisimman pian eutanasialaki.
– Minun piti kirjoittaa kirja eutanasiasta, mutta eläimet ryöstivät pääjuonen itselleen. Eutanasiakeskustelu on erittäin tärkeää. Se nostaa voimakkaita tunteita, eutanasiaa pidetään omantunnon asiana. Saattohoitoa ja eutanasiaa ei pidä sotkea toisiinsa. Ne ovat kaksi eri asiaa, eivätkä ne sulje pois toisiaan, Lindgren painottaa.
Hän kirjoittaa kirjassaan näin: Eläin ei kuollut, eläin lopetettiin. Vietiin teuraaksi ja tehtiin eutanasia. Ihminen kärsi ja kuoli.
Hän mainitsee, että eutanasiaa tarjoavien eläinlääkäreiden sivuilla kirjoitetaan eutanasiasta kauniisti.
– Niillä sanotaan, että ethän halua rakkaimpasi kärsivän. Näin me ajattelemme eläimistä, kun ne ovat seuraeläimiä. Kun on kyse mummusta, odotetaan lääkäreiden tekevän kaikkensa, ettei hän kuole. Ikään kuin pitäisi kärsiä, Lindgren sanoo.
Hän toteaa, että ratkaiseva asia on, että lääketiede ei pysty auttamaan kaikessa. Kuoleman ongelma ei ole aina kipu.
– Se voi olla kahden kuukauden kestävä tukehtuminen, jota kukaan ei voi lievittää. On paljon tilanteita, joissa lääketiede voi myöntää, että kyse on vain kuoleman odottelusta ja silloin puhutaan ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Kipu ja kärsimys ovat subjektiivisia kokemuksia. Hämmentää, että lääkäri saa päättää, kuinka kauan potilaan pitää kärsiä, Lindgren ihmettelee.