Poliisihallitus otti "lusikan kauniiseen käteen", mutta...

Annetaan poliisihallitukselle kehuja - ainakin näin aluksi.

Epäiltyjen rekisteriä koskevan ohjeen julkistaminen torstain tiedotustilaisuudessa oli hyvä askel oikeaan suuntaan. Viimeisen kymmenen vuoden ajan on menty koko ajan päinvastaiseen: salaaminen poliisihallinnossa on vain lisääntynyt.

Poliisihallituksessa oli selvästi luettu Helsingin käräjäoikeuden synkkää päätöstä, jossa kolme virkamiestä vapautettiin syytteistä. Eprin valvonta ei kuulunut heille, muttei kellekään muullekaan.

”Poliisihallinnossa laillisuusvalvonnasta voimassa olleet ja olevat määräykset ja ohjeet ovat erittäin epäselvät ja monitulkintaiset”, oikeus totesi päätöksessään.

Käräjäoikeuden mukaan ”eprin tietosisällön laillisuusvalvonta muiden kuin sen käyttäjien toimesta on lain mukaan ollut mahdotonta ennen vuotta 2014.”

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen vakuutti, että nyt valvojat on nimetty, vaikkei heidän nimiään halunnutkaan sanoa. Tiedotustilaisuus lähetettiin suorana netissä.

- Me halutaan tämänkin osalta saattaa meidän rakenteet ja järjestelmät kuntoon. Ei arvioida mennyttä, mutta niistä on yritetty ottaa opiksi ja lähteä toimintaa kehittämään siten, että se on ehdottoman lainmukainen ja tuo sitä luotettavuutta poliisitoimintaan, Kolehmainen lausui tiedotustilaisuudessa.

Hän käytti muun muassa termejä "otettiin lusikka kauniiseen käteen" ja "lähdetään puhtaalta pöydältä".

Se on selvää, että poliisi tarvitsee salaisen rekisterin, jossa rikollisia koskevia tietoja ja havaintoja voidaan jakaa. Koko epäiltyjen rekisterin ongelma oli se, että se käyttö luisui lopulta kaiken ulkopuolisen, todellisen kontrollin ulottumattomiin. Sellainen ei ole koskaan hyväksyttävää poliisin salaisessa toiminnassa.

Nyt ohjeissa näitä valvontavastuita on määritelty, joskin ne tuntuvat jakautuvan suurelle joukolle. Päävastuu on syöttöjä tekevillä, mutta poliisihallituksenkin on tehtävä todellista laillisuusvalvontaa.

Toki tämä olisi voitu hoitaa kuntoon aiemminkin, kun rekisteri kuitenkin on parikymmentä vuotta vanha. Jos tulisi uusi epri-oikeudenkäynti, niin nyt on ainakin mahdollista löytää oikeat syytetyt.

Kehut ovat paikallaan, mutta uusia ohjeita voi arvostellakin.

Kuka on myötävaikuttaja?

Epri-oikeudenkäynnin ytimessä käräjäoikeudessa oli pitkälti se, millä perusteilla niin sanottuja myötävaikuttajia rekisteröitiin epriin. Näissä kyse ei ole rikokseen yllyttäjistä tai avunantajista, vaan lähipiiristä.

Oikeudenkäynnissä kuultujen poliisitodistajien mukaan salaiseen rekisteriin voitiin kirjata mitä tahansa tietoja kansalaisista, kunhan jonkinlainen ”matalan kynnyksen” liittymä järjestäytyneeseen rikollisuuteen löytyi.

Yksityisyyden suojalla - sillä, että jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä - ei ollut merkitystä.

Syyttäjien mukaan poliisin tulkinta myötävaikuttajista oli hyvin lavea. Epriin oli päätynyt gangsteripojanpojalle autoa lainannut mummo, jengiläistä kadulla kätellyt ja autonsa klubitalon läheisyyteen parkkeerannut. Esimerkiksi näitä autonsa pysäköineitä oli rekisterissä 880. Siellä olivat myös jengijuhlien vieraat ja vaikkapa Facebookiin kuvansa jengin support-paidassa laittaneet.

Syyttäjä Jarmo Hirvonen ei pitänyt näitä hyväksyttävinä perusteina.

Uusien ohjeiden mukaan kaikki voivat sinne edelleen päätyä, joskin syy ensimmäiseen merkintään pitää perustella aiempaa paremmin. Tosin vierailu jengijuhlissa tai Facebook-kuva epri-merkinnän tuovat käytännössä automaattisesti, koska heitä pidetään jengiin rekrytoitavina.

Ohjeet pitkälti sementoivat juuri sen käsityksen epri-kynnyksestä, josta syyttäjät olivat eri mieltä.

- Myötävaikuttamisen voidaan katsoa olevan olemassa, kun tästä on olemassa objektiivisesti arvioiden varteenotettava mahdollisuus, ohjeissa todetaan.

Ydinsana on objektiivisuus, joka tarkoittaa henkilökohtaisesta tai asenteesta riippumatonta, yleispätevää, tasapuolista. Tiedeyhteisössä se tarkoittaa sitä, että jokainen tutkija voi päätyä samaan tulokseen yleisesti hyväksytyillä metodeilla.

Epri-ohjeiden objektiivisuus tarkoittanee objektiivisuutta nimenomaan ja vain poliisin näkökulmasta.

Epri-ohjeen valmistelu tehtiin poliisissa, eikä lausuntoja pyydetty. Tässä olisi ehdottomasti ollut syytä ottaa ainakin valtakunnansyyttäjänvirasto mukaan valmisteluun.

Yhteiskunnallista objektiivisuutta ja erimielisyyksiä olisi ollut parempi käsitellä kampaviinereiden kanssa neuvotteluhuoneessa kuin tuomarin edessä oikeussalissa.

No, yksi oikeuskäsittely on joka tapauksessa edessä, koska syyttäjät valittivat käräjäoikeuden epri-päätöksestä hovioikeuteen. Aikataulusta ei ole tietoa.