"Ei ole mitään hoitoa olemassa, hyvää loppuelämää" – Jukka kuuli sokeutuvansa 19-vuotiaana, 57-vuotiaana hän on valaisinyrityksen toimitusjohtaja

Jokiniemi oli omien sanojensa mukaan nuori, 19-vuotias teekkaripoika vuonna 1981. Samana vuonna hän kuuli sokeutuvansa. Siihen saakka hän oli elänyt normaalia nuoren miehen elämää.

– Sain tiedon, että sokeudut ehkä joskus, ehkä et. Ei ole mitään hoitoa olemassa, hyvää loppuelämää, kiitos, Jokiniemi muistelee.

Sokeutuminen ei tapahtunut heti. Tiedon jälkeen Jokiniemi oli näkövammainen 19 vuoden ajan, mutta hän vielä näki.

Sokea hän on ollut viimeiset 19 vuotta.

Valon avulla sokeutta vastaan

Jokiniemi työskenteli alun perin koneenrakennusalalla, mutta sokeutumisesta kuultuaan hän vaihtoi tuotantotalouteen.

– Jossain kohtaa keksin, että minun kannattaa erikoistua valaistukseen ja valaisimiin, koska valon avulla voi taistella sokeutta vastaan.

Sokeutumisdiagnoosin lisäksi elämän toinen suuri käännekohta Jokiniemellä oli oman yrityksen perustaminen vuonna 1993. Tuolloin Jokiniemi oli jo hyväksynyt sokeutumisensa.

Diagnoosista tulee pian 40 vuotta.

Arkuutta ja ymmärtämättömyyttä

Jokiniemi kertoo uransa alussa kokeneensa, että häntä vähäteltiin.

Hänen mukaansa vammaiset joutuvat usein kokemaan toiseuden tunnetta. Hän kertoo itse olevansa aktiivinen ja ottavansa kontaktia ihmisiin.

Jokiniemi ei kuitenkaan usko vähättelyn johtuvan pahuudesta, vaan arkuudesta. Katsekontaktin luominen sokeaan ihmiseen ei onnistu.

– Se on myös ymmärtämättömyyttä. Miten tämän tilanteen hallitsen, kun en saa katsekontaktia?

Elämäkerta ulkona

Miehen Valoa ja varjoja -elämäkerta julkaistiin vastikään. Jokiniemen mukaan elämäkerran kirjoittaminen on ikään kuin psykoterapeuttinen prosessi.

– Siinä joutuu möyhimään asioita, jotka ovat niitä käännekohtia ja kipupisteitä.

Elämäkerran kirjoittaminen pakottaa katsomaan taaksepäin.

– Joutuu jälkikäteen katsomaan, että missä ne käännekohdat olivat, Jokiniemi miettii. 

Jokiniemi kertoo edelleen nauttivansa purjehtimisesta ja puiden pienimisestä mökillä. Arjessa auttaa opaskoira Fanni.