Pojille pitäisi järjestää yksilöllisempää oppisopimuskoulutusta, esittää Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord on samaa mieltä.
– Näyttöjen kautta pitäisi voida valmistua, Nord sanoo.
Hiilamo ja Nord kuuluvat tutkijaryhmään, joka on laatinut Elinkeinoelämän valtuuskunnalle Evalle analyysin siitä, miksi Suomessa oli toissa vuonna 79 000 miestä, jotka olivat työelämän ulkopuolella. He eivät hakeneet töitä, ja 7400 heistä oli kadonnut kokonaan näkyvistä. Heillä ei ollut tuloja eivätkä he hakeneet mitään tukia.
– Minähän en sossuun mene, Hiilamo kuvaa asennetta.
Koulutus on avainasemassa, sillä merkittävin työllistymistä heikentävä yhdistelmä on peruskoulun jälkeisen tutkinnon puuttuminen, minkä seurauksena mahdollinen työttömyys pitkittyy. Näiden "kadonneiden työmiesten" osuus kaikista parhaassa työiässä olevista 25–54-vuotiaista miehistä oli peräti 7,4 prosenttia.
– Minulle oli yllätys, että luku on näin suuri, kertoo Evan johtaja Matti Apunen.
Nord kutsuu ilmiötä hiljaiseksi ja pitkittyneeksi kriisiksi. Tilanne pahenee hänen mukaansa koko ajan.
Syrjäytyminen alkaa jo päiväkodista
Nord painottaa, ettei peruskoulu anna monille pojille tarpeeksi taitoja selviytyä eteenpäin. Sen vuoksi toisen asteen opinnot aloittavat pojat keskeyttävät usein opinnot. Heitä auttaisi saamaan toisen asteen tutkinnon, jos teoreettista opetusta olisi vähemmän ja käytännön opetusta enemmän.