Eeva Lehtimäen kommentti: Kiuru bussin alle, verovaalit ja vaalisikailu – näitä asioita politiikan penkkiurheilijan kannattaa seurata sunnuntaina

Sunnuntain vaalipäivästä on sittenkin tulossa jännitysnäytelmä. Pitkään näytti siltä, että kunnon vaalihuumaa ei synny pitkän kampanja-ajan ja poikkeusolojen vuoksi. Aivan viime päivinä puolueet ja ehdokkaat ovat päässeet kunnolla vauhtiin ja vaalipäivänä riittää seurattavaa. 

Helsingin Sanomien ja Ylen tuoreet mielipidemittaukset ovat samansuuntaisia. Kokoomus, Perussuomalaiset ja SDP käyvät kovaa taistoa valtakunnallisesti suurimman kuntapuolueen paikasta.

Ylen torstaina julkaistun gallupin perusteella Kokoomus lähtee vaalisunnuntaihin ennakkosuosikkina 19,6 prosentin kannatuksella. Kannoilla on perussuomalaiset 18 prosentin lukemalla.

SDP:n suosio on tipahtanut 17 prosenttiin eli prosenttiyksikön verran edellisestä mittauksesta. Sanna Marinin ympärillä vellonut aamupalakohu voi selittää osan laskusta, mutta kansalaisten väsymys sataa myös koronatoimille kasvot antaneen pääministerin niskaan.

Ylivoimaisen suositusta Marinista on tulossa poliitikko muiden poliitikkojen joukossa ja se meno on yleensä tuulista.

Mitä näistä vaaleista sitten jää käteen? Mitä politiikan penkkiurheilijan kannattaa seurata sunnuntaina? Viisi vinkkiä ja havaintoa vaaleista.

1) Kiuru bussin alle ja hallituksen sisäiset jännitteet

MTV:n tiistainen vaalitentti paljasti karusti, että hallituksen sisällä on paljon jännitteitä ja ristiriitoja. Harvoin saa katsoa aitiopaikalta, kuinka koronapurun hitaus tuskastuttaa Vasemmistoliittoa, Vihreitä ja Keskustaa.

Vihreiden Maria Ohisalo työnsi surutta perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.), hallituksen koronalukon, bussin alle Keskustan Annika Saarikon kompatessa.

Kyse on aidosta erimielisyydestä, mutta myös tarpeesta profiloitua vaalien alla. Ravintoloiden työntekijöiden sekä tapahtuma- ja kulttuurialan toimijoiden raivo on jo niin käsin kosketeltavaa, että koronatoimet ovat yksi vaalien suurista teemoista.

SDP:n oma Wonder Woman Kiuru taipuu varmasti moneen, mutta neljän muun hallituspuolueen kannattaa vilkuilla myös sinne peiliin. Niillä on edustaja koronatoimia purkavassa soteministeriryhmässä. On noloa vaatia tapahtumia auki, kun samaan aikaan käyttää valtaa hallituksessa.

Samalla voi kysyä pääministerin johtajuuden perään, jos asiat jumittavat muiden mielestä sosiaali- ja terveysministeriön ja yhden ministerin vuoksi.

2) Verovaalit

Myös soten rahoitusmalli eli maakuntavero repii hallitusta. Osa politiikan tarkkailijoista on ihmetellyt, miksi veroista on puhuttu kuntavaaleissa, kun ne kuuluvat hallitukselle ja eduskunnalle.

Maakuntaverolla, soten vuoksi tehtävällä verotuksen tasauksella, SDP:n aloitteella pääomaverotuksen tuoton osittaisesta siirtämisestä kuntien kassaan tai vaikka kiinteistöverolla on kuitenkin väliä. Ne luovat raamin, jonka perusteella palveluja voidaan pyörittää kunnissa.

Kun Arkadianmäki älähtää, mustelma ilmestyy yleensä valtuutetun reiteen. Että tässäpä uudistus, ottakaa ja hoitakaa. 

Myös maakuntaverosta on kalisteltu hallituksen sisällä ja keskustan yksiselitteinen kanta on edelleen epäselvä. Että tuleeko ja milloin?

Yksi tämän vaalien suurimpia harhoja on poliitikkojen väite, että verotusta ei aiota tai jouduta kiristämään, tuli maakuntaveroa tai ei. Kuntaverotuksen kiristykset ovat edessä monissa kunnissa lähivuosina.

Samalla tavalla puheenjohtajat ovat haluttomia keskustelemaan siitä, mikä on kunnan ydintä eli mitkä palvelut pitää turvata ja mistä joudutaan lähivuosina tinkimään.

Vaalien alla meininki on yhtä ihanaa kuntien elinvoimaa ja palvelujen parantamista. 

3) Perussuomalaisten nousu

Perussuomalaiset aloittivat kuntavaalikampanjoinnin jo viime kesänä. Puolue onnistui myös ehdokashankinnassaan.

Puolue nostaisi tulostaan reilulla yhdeksällä prosenttiyksiköllä vuoden 2017 vaaleista, jos Ylen mielipidemittauksen tulos toteutuu myös vaalipäivänä.

Perussuomalaiset halusi tehdä vaaleista valtakunnalliset eli mittauttaa hallituksen suosion.  Tässä puolue on onnistunut. Hallitus on mättänyt toisiaan. Perussuomalaisia on myös haastettu kovaa, mm. SDP:n joukoista, pitkälti valtakunnallisilla teemoilla.

Omissa joukoissa palvottu Jussi Halla-aho ei ole innostunut tenttien kuntavaaliteemoista. Hyväksi esiintyjäksi kouliintunut Halla-aho on ollut vaisu ja poissaoleva. Ilmeisesti tulta ei tarvita, kun puolue on niin varma vaalivoitostaan.

Erityisesti vaali-iltana kannattaa seurata, miten perussuomalaisten keskinäinen taisto keskustan kanssa maakuntien Suomessa päättyy. Halla-aho on myös todennäköisesti yksi kuntavaalien ääniharavista.

Kiinnostavaa on myös se, miten pian kuntavaalien jälkeen Halla-aho kertoo jatkoaikeistaan. Onko hän ehdolla Seinäjoen puoluekokouksessa elokuussa puheenjohtajaksi?

4) Taistelupareja

Kuntavaaleissa käydään monia paikallisia otteluita, joita kannattaa seurata. Helsingissä penkkiurheilijoiden katse on pormestarimittelyssä sekä kamppailussa suurimman puolueen paikasta Kokoomuksen ja Vihreiden välillä. Tällä hetkellä Kokoomus on kiinni suurimman puolueen paikasta pääkaupungissa, vaikka eduskuntavaaleissa tilanne oli toisin päin.

Suurissa kaupungeissa mittaa ottavat toisistaan Kokoomus, SDP ja enenevässä määrin kisassa on mukana myös Perussuomalaiset.

Liike Nyt nakertaa Kokoomuksen kylkeä erityisesti Helsingissä.

Keskusta menettää asemiaan, mutta kyse on siitä, miten paljon se näkyy varsinaisissa valtuustopaikoissa eri puolilla maata. Ylen mittauksessa Keskustan kannatus on 13 prosentissa.

Saarikko on tehnyt urakalla vaalityötä, jotta edes oma peruskannattajajoukko lähtee liikkeelle varsinaisena vaalipäivänä. Riittääkö 13 prosentin kannatus tarinaan torjuntavoitosta sunnuntaina?

5) Vaalisikailua

Koronan takia vaalikampanjointi ei ole onnistunut tuttuun tapaan kasvokkain. Niinpä puolueet ja ehdokkaat ovat joutuneet vihdoin ottamaan digialustat kekseliäästi käyttöön.

Vasta viime viikkoina vaaliteltat ja mainosten jakajat ovat ilmestyneet katukuvaan. Uudet tavat äänestää koronaturvallisesti ovat innostaneet ja ennakkoäänestys on ollut odotettua vilkkaampaa.  

Drive-in -äänestyspaikat ovat olleet kansanvallan juhlaa. 

Sen sijaan demokratian kannalta hälyttävää on ollut runsas vaalivandalismi, ehdokkaiden halventaminen ja jopa fyysinen uhkailu. Sosiaalisen median öykkäröinti valuu kasvokkaisen politiikan teon puolelle yhä enemmän.

Puolueiden on syytä käydä tästä vakava keskustelu vaalien jälkeen. Pahimmillaan nyt nähty vaalisikailu on vasta alkusoittoa ja vielä pahempaa on edessä seuraavissa eduskuntavaaleissa, jossa panokset ovat vielä kovemmat.