Kirjailija Kilven ääni ei vaikene, paljastaa kirjailijan kustantaja.
Anna-Riikka Carlson on omistautunut Eeva Kilven kirjalliselle perinnölle pitkäaikaisena ystävänä sekä kustantajana. 98-vuotias kirjailija menehtyi lauantain vastaisena yönä.
Carlsonista Kilvellä oli samaan aikaan rohkeutta sekä herkkyyttä tarttua aiheisiin, joita piti tärkeänä. Poikkeuksellista kustantajasta on se, kuinka Kilpi on puhutellut ihmisiä.
– Siinä on jotain mittaamattoman arvokasta, että tässä ajassa on Kilpi on yhdistänyt eri sukupolvia ja eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Kilpi kirjoitti muun muassa siitä, miltä sota tuntui nuoresta naisesta sekä Karjalasta paenneista evakoista.
Lisäksi Kilpi kirjoitti jo 1970-luvulla sellaisista aiheista, joista naiset eivät uskaltaneet puhua ääneen, Carlson toteaa.
Kilpi antoikin äänen monille naisille. Lisäksi Kilven tuotannossa eläimet, metsät ja kasvit pääsivät ääneen.
Äänen antaminen oli tarkoituksellista, sillä Kilpi toimi aina sen puolesta, jota piti tärkeänä.
– Hän toimi konkreettisesti, ja vei asioita oikeuteen, kun hän halusi puolustaa esimerkiksi kesäpaikkansa ympärillä olevaa metsää ja sitä, että sitä ei hakattaisi.
Kilven ääni ei vaikene
Carlsonilla on paljastus.
Kilpi ehti jättää ystävälleen ja pitkäaikaiselle kustantajalleen omakohtaiset päiväkirjansa. Niitä on Carlsonin mukaan kymmeniä, ehkä jopa satoja.
– Kilpi on minulle monin tavoin sekä sanallisesti, että kirjallisesti puhunut, miten päiväkirjoja pitää käsitellä ja, miksi hän haluaa ne julki. Minulla on etuoikeutettu tehtävä saada lukea päiväkirjat läpi, Carlson kertoo.
Mitä päiväkirjoissa sitten lukee? Carlson antoi maistiaisen.
Yhdestä päiväkirjasta löytyi kohta, jossa Kilpi vuonna 1972 kesällä pohti, että kenelle hän uskaltaisi jättää kirjansa ja minkälainen sen ihmisen pitäisi olla.
Mikä Kilven salaisuus sitten oli ja on?
– Rohkeus, herkkyys ja syvästi tuntemisen yhdistelmä. Hän ei kirjoittanut vain ollakseen kirjailija, vaan selvitäkseen elämästään, Carlston toteaa.
