Pikkutytön katse kiinnittyy seinään, johon on kiinnitetty kymmenittäin erilaisia hihamerkkejä.
-Äiti, haluan tuollaisen!
Pyyntö kaikuu kuuroille korville. Lapsen vanhemmat ovat keskittyneet valitsemaan, millainen Donetskin kansantasavallan lippu isän hihaan ostetaan.
Vieressä joukko maastoasuisia miehiä kinastelee torimyyjän kanssa siitä, onko kaupan oleva vyö aitoa nahkaa vaiko eikö.
Lapsen vanhemmat päätyvät hihamerkkivaihtoehdoista halvimpaan, ja kaupat syntyvät. Sen sijaan pikkutytön himoitsema hihamerkki jää seinälle.
Siinä Donetskin kansantasavallan lipun päälle on kirjailtu pinkkihilkkainen pieni tyttö sekä teksti Ja takaja boevaja, vapaasti käännettynä ”olen tällainen taistelеvainen”.
Viereisessä merkissä neuvostoanimaatioista tuttu pyöreäkorvainen Tsheburashka-hahmo ratsastaa tankilla. Sekin on selvästi suunnattu lapsille.
Sota väsyttää
Kun aluehallitsijat rakentavat paikallisidentiteettiä uudelleen, juuri lapset ja nuoret ovat tärkeä kohderyhmä. Heillä ei ole muistikuvaa neuvostoliitosta, eikä niin voimakasta tahtotilaa kuin vaikkapa paikallisilla eläkeläisillä. Nuorille sotaa pitää perustella enemmän, vaikka siinä ollaankin jo hyvin onnistuttu.
Esimerkiksi Valja ja tämän poikaystävä inhoavat Ukrainaa. Valja joutui helmikuussa muuttamaan pois kotoaan, kun pihalle putosi pommi.
Nyt nuoripari on treffeillä joenrannassa, sillä kesällä ei ole kiire minnekään.
Loma yliopistosta on alkanut. Vaikka oikeastaan koko viime vuosi oli opintojen kannalta hyvin pätkittäinen: elokuusta alkaen yliopistoluennoilla oltiin lyhyissä jaksoissa, sillä taisteluiden aikana siirryttiin etäopetukseen.
Ensi vuodesta he toivovat rauhallista. Eikä sillä ole niin väliä, miten rauha saavutetaan, osana Ukrainaa, itsenäisenä, vaiko osana Venäjää.
-Antaa päättäjien miettiä parasta ratkaisua. Kunhan vaan sota päättyisi, Valja sanoo.
Saman toiveen kuulee Donetskin kaduilla usein. Ja toisinaan jopa etulinjassa, suoraan separatistitaistelijan suusta.
Sepratistit umpikujassa
Niin ajattelee myös Aleksei Pazarmuk, joka partioi separatistijoukoissa Krasni Partizanin kylässä 30 kilometrin päässä Donetskista. Taistelija on samaa mieltä siviilien kanssa, sotaa on jatkunut jo tarpeeksi pitkään.
-Haluan itsekin jo kotiin, Pazarmuk sanoo.
Sodan päättymisessä on hänen kannaltaan tosin yksi ongelma: jos Itä-Ukraina jää osaksi Ukrainaa, Pazarmuk ja taistelutoverit joutuvat oikeuden eteen. Toistaiseksi Ukraina on ilmoittanut kovaäänisesti, että kaikki sodan aikana tehdyt rikokset selvitetään.
Jos emämaa lupaisi separatisteille armahduksen, voisi olla helpompaa antaa periksi.
-Muuten meidät ammutaan kaikki, Pazarmuk toteaa.
Pelko pitää taistelutahdon korkealla, kunnes tavoitteet on saavutettu. Siviilien keskuudessa samaa pelkoa pidetään yllä sepittämällä tarinoita vuoroin Kiovan natseista, vuoroin Yhdysvaltojen maailmanvalloituksesta.
Viimeviikkoinen kärhämöinti Ukrainan Petro Poroshenkon ja oikeiston välillä on antanut lisää aseita propagandisteille.
Toisaalta sama kärhämöinti saattaa antaa Poroshenkolle mahdollisuuden erontekoon itsensä ja oikeiston välillä. Se veisi pohjaa separatistipropagandalta.
Mutta niin kauan kun niin ei tapahdu, siviilejä on helppo säikytellä. Pelko porautuu jo seuraavaan sukupolveen.